Kranssitarpeet omalta pihalta

Pihakierroksella huomasin, kuinka syreenin ja ruohosipulin kukkien sävyt ovat lähellä toisiaan. Aika hempeitä laventelinliloja. Hempeily ottaa valtaansa aika harvakseltaan, mutta olkoon menneeksi. Voisihan noista sävyistä hakea ideaa kesäiselle ovikranssille.  Niistä tarvikkeista, mitä omalta pihalta löytyisi.

                                               Koiranputkesta tykkään, se on kuin pitsiä.

                                           Saniaisista kranssiin tulee aina tarpeellista vihreää.

                                                     Syreeni kukkii hienosti vielä hetken.

                                          Ruohosipulin palleroiset kukinnot sopivat joukkoon.

     Ja sitten vielä hieman heiniä ja pyöreän kranssin pohjarengas parista pajunvarresta kierittämällä.

                                Tee valitsemistasi kasveista pieniä kimppuja kasveja vaihdellen.

Kiinnitä kasvikimput yksi kerrallaan kietomalla metallilankaa pari kertaa kasvien ja pohjarenkaan ympärille. Kiinnitä uusi kimppu hieman edellisen varsien päälle niin, ettei metallilanka jää näkyviin.

Kiinnitä kimppuja hieman limittäin ja lomittain toisiinsa nähden, jolloin kranssista tulee paksumpi. Ensin pohjarenkaan sisäkehälle, sitten keskemmälle ja seuraavaksi ulkokehälle.

Täytä koko rengas kasvinipuilla, tarkista muoto ja ripusta valmis kranssi oveen tai ikkunaan. Hieno koriste toivottaa tervetulleeksi kotiin tai juhliin ja ilahduttaa varmasti.

Varjoisassa paikassa kranssi kestää hieman pidempään kuin auringossa, jossa se kuivahtaa aika nopeasti. Voi pidentää koristeen ikää sumuttelemalla siihen vettä.

Kun sitten innostut kasveilla taiteilusta, kokeileppa seuraavaksi tätä. Vanhan puutarhamessukuvan mallilla teet upean oleskelunurkkauksen erilaisiin kesähuoneisiin. Aika hieno tausta vaikka juhlakuville.

                                                                     Terkuin Suska

Saunatekstiilejä juhannussaunaan ja tuliaiseksi

Juhannusaatto on ihan pian, omituista. Minne se alkukesä katosi? Kevään ihana vaaleanvihreä on vielä muistissa, mutta sitten puutarha kasvoi hetkessä ja helteetkin hävisivät. Itikat sentään viihtyvät meillä. Pakko huitoa, kun teho Off ei ole nimensä veroinen.
Jos katsoisin asioita hieman negatiivisemmin, voisin sanoa kesän olevan nyt siinä, koska jussin jälkeenhän alkavat päivät taas lyhentyä. Onneksi mietin lämpimiä elokuun iltoja ja annan juhannukselle sen arvoisen tunnelatauksen, sillä joskus aikoinaan pilasimme ystävien rennon mökkijuhannuksen tanssimalla silloin häitä.

Nyt voi suunnitella mökkijuhannusta perheen tai ystävien kanssa. Keskikesän iltoina suomalainen saunoo. Pitkään ja hartaasti. Jokainen omalla tyylillään. Kaupoista saat kaikenlaista kivaa niin juhannussaunojalle kuin kesävierailun tuliaiseksi. Omatekemä tuliainen on aina huippujuttu käsitöitä arvostavalle sukulaiselle tai kaverille.

TaitoShoppien valikoimista saat nimekkäiden kotimaisten valmistajien laudeliinoja, pyyhkeitä, saippuoita ym. sekä pienempien tuotemerkkien yksilöllisiä tuotteita. Tällaisia tuotteita löytyi ainakin viime kesänä.
Myös ihan tavallisten markettien hyllyistä löytyy tuotteita, joista voit kasata hienon tuliaiskorin suhteellisen edullisesti.

Nyt kuitenkin ehdotan, että teet saunatuotteita itse. Virkkaa juuttinarusta pesukintaita saunojille. Tee yksi yhteinen tai jokaiselle omansa, sillä kinnas valmistuu kätevästi vaikka leffaa katsellessa.
Virkkaa ensin 35 ketjusilmukkaa ohuesta juuttinarusta koukulla nro 4. Tee sitten pylväitä 14 kerrosta, jolloin sinulla on suorakaiteen mallinen kappale.
Taita seuraavaksi kappale puoliksi ja yhdistä kintaaksi esimerkiksi kiinteillä silmukoilla. Muista kuitenkin jättää muutaman sentin päähän kintaan alareunasta peukalolle aukko ja virkkaa kintaalle myös ripustuslenkki ketjusilmukoin.

Yhtä helposti kierrätät vanhoja pellavatekstiilejä saunakäyttöön. Ompele pöytäliinasta laudeliinoja, joihin painat tekstejä ja kuvioita sablonin avulla. Kiinnitä tekstiiliväri ohjeen mukaisesti silittämällä, niin mietelauseet eivät siirry pefletistä peffaan. Päärmää liinan reunat.

Selänpesin on kätevä silloin, kun selänpesijä ei ole ehtinyt samalla saunavuorolla lauteille. Tee pellavatekstiilistä pitkä pötkylä, jonka päihin ompelet kahvat. Ja sitten vain tasaista liikettä ja saippuaa väliin, niin puhdasta tulee.

Lopuksi voi vielä väitellä siitä, että kumpi on parempi, puulämmitteinen, vai sähköllä nopeammin lämpiävä kiuas?
Kun on kerran saanut oman puulämmitteisen kiukaan, ei ihan helposti sähköön vaihda. Kyllä kyllä, sähkösaunassa voin käydä kovalla pakkasella, kun pihasaunan lämmittäminen kestää useita tunteja, mutta muuten puukiukaan lämmittäminen on mukava rituaali ja sen pehmoiset löylyt niin rentouttava nautinto, että.

Koivusta pitäisi nyt juhannuksen aikaan tehdä vastoja talvenkin varalle. Silloin selviää pienemmällä saunan siivoamisella, kun lehdet pysyvät napakasti kyydissä vihtoessa. Olen kyllä vihtonut havuvastallakin, olikohan mäntyä vai katajaa? Isoäitini paransi sillä vaivojaan ja sai pienen tytönkin tykkäämään havuvastan tuoksusta.

Mutta nyt on lähdettävä lisäämään puita pesään, terkuin Suska.

Ystäväni huvimajassa

Helsingissä ja Espoossa asuessa lehtijuttujen stailaukset ja muut kuvausjärjestelyt hoituivat helposti. Oli pr-toimistoja, joista sai kuvauslainoja ja yritykset ymmärsivät tuotteidensa saaman mainosarvon. Harvassa oli sellainen putiikki, josta ei saanut rekvisiittaa lainaksi.
No hieman toisin on nyt, vähän kauempana ostoskeskuksista ja kivoista kauppakaduista, joissa tuli poikettua myös huvikseen. Pienen jutun vuoksi en viitsi tilata tuotteita kotikonttoriin, vaan totean, että onneksi on keräilyä harrastava ystävä.

Kun mietin kuvia ja tarvitsemaani rekvisiittaa niihin, soitan Merjalle, rakkaalle lapsuudenystävälleni. Jos häneltä ei löydy tarvitsemaani, löytyy jotakin parempaa. Kaikkea kaunista keräilevä kirppishai on myös taitava tee itse -nainen, jonka kädentaidot muokkaavat romuista monenlaista kivaa.

Pienesineiden tuunailun ohella Merja entisöi huonekaluja ja hoitaa puutarhaa vapaa-ajallaan. Hän löytää kirppareilta aarteita, vaikka olisin mukana, enkä näkisi mitään erikoista yhdessäkään pöydässä.

Nyt vien teidät pienelle kierrokselle Merjan luo Hupihönniksi nimettyyn huvimajaan sekä
muutamalla kuvalla puutarhaan. Huvimaja esiteltiin jo vuosia sitten Meidän Mökki -lehdessä Ritva Tuomen kuvin, mutta sen sisustus on sen jälkeen muuttunut aika lailla. Myös puutarhassa on paljon uutta.

Asetelmat ovat runsaita ja niissä on paljon katseltavaa. Harmoninen yleisilme syntyy yhtenäisistä värivalinnoista. Tämä hylly on näkynyt mun ja Ritvan kirjassa Luonto sisustaa, jonne Merja teki lasilyhtyjä.

Huvimajassa on mukava ruokailla sateella ja nukkua helteellä. Siellä on sähköt sekä ihana pieni
valurautainen uuni, joka tuo lämpöä syksymmällä.

 

 

Merjan kädentaitoja on näkynyt parissa edellisessä mun ja Ritvan kirjassa sekä joissakin lehtijutuissa.

 

 

Huvimajassa on myös ihana keittiönurkkaus ja lukuisia kauniita astioita, joita toki myös käytetään.

                                                  Keräilijän aarteita ikkunalaudoilla.

 

 

Lapsenlapsia odotellessa.

                      Kesävieraat saavat makoisat unet levitettävällä rautasohvalla huvimajassa.

 

 

Itse tehty maitokoppi varastoi puutarhatyökaluja.

 

 

 

Veljekset kisailevat

 

 

                               Kesäkeittiön uusin tulokas on paikalla muurattu pizzauuni.

 

 

Kierrätysmateriaaleista tehty kasvihuone on ollut joskus Viherpihan kierrätysjutussa.

 

                             Ulko-olohuoneissakin voi olla tauluja. Tämä herkku löytyy terassilta.

                                Seuraava Merjan projekti odottaa pihan sisäänkäynnin luona...

                                                                   Kiitos ystävälle!
                                                                     terkuin Suska

Kalavaleita ja makunautintoja

Tein Pitäjänuutisten Kesäeloon juttua kalastamisesta ja savukalan valmistamisesta. Tapasin juttua varten isän ja pojan sekä juniorin pari kaveria. Juttu luisti ja katiskaan tarttunut hauki savustui samalla.

 

Miehet kalastavat kesällä monta kertaa viikossa. Samalla voi viettää aikaa kavereiden kanssa ja jos ehtii, myös valmistaa saalis yhdessä. Olin yhtä aikaa iloinen ja hieman kateellinen siitä, etten saa aikaiseksi lähteä järvelle, vaikka venekin odottaa soutajaa rannassa.

 

Olen ollut lapsesta asti kova kalastamaan. Silloin papan kanssa onkimalla, myöhemmin omien lasteni kanssa enon veneessä virvelillä ja nyttemmin miehen ja poikani kanssa lähinnä soutumiehenä tai mato-ongella. Miksi sitten meillä syödään ihan liian vähän tätä terveellistä herkkua ?

Oman ruokavalion kalat ovat useimmiten kaupan tiskiltä tai pakastealtaasta. Johtunee siitä, että kalaan lähtiessä saaliista ei ole varmuutta ja tunnustan olevani laiska perkaamaan kalat. Ja sitten tuleekin jo nälkä. Uusien valmistustapojenkin opettelu olisi paikallaan. Lapsena mummi paistoi onkimamme ahvenet, lapsuudenkodissa tehtiin kala myös pannulla tai uunissa. Itse suosin yleensä uunikalaa.

 

Meillä on hieno miehen kaverin tekemä savustuspönttökin, jota on käytetty vain muutaman kerran. Aina on kalaruoka maistunut, mutta jotenkin kukaan ei innostu sen valmistamisesta.

 

 

Työkeikalla sain maistaa todella maukasta savuhaukea keitettyjen uusien perunoiden, voin ja ruohosipulin kanssa. Niiden kanssa valmistin miehille perinteistä kesäsalaattia, jossa on salaatinlehtien kanssa keitettyä kananmunaa sekä kermaviilikastiketta, jonka maustoin etikalla, suolalla ja sokerilla. Tottakai annokseen kuului myös pari viipaletta ruisleipää.

 

Totesin kalaeemeleille, etten ole koskaan saanut kalaa virvelillä. Ja pari päivää myöhemmin löysin kuvan äitini albumista, jossa olen kaverin mökillä Kemiössä nostanut pikkuruisen hauen merestä. Kalavale se on kait sitten tuommoinenkin.

Eihän sitä viime vuosituhannella tapahtuneita kalareissuja voi enää muistaa. Eipähän saaliin koko ainakaan suurentunut juttua kertoessa, kuten sen ahvenrouvan, jonka vetäisin muutama talvi sitten lapsen pilkkiongella lähijärvestä. Aina se vain suurenee, vaikka pilkkireikä lienee samankokoinen joka kerta.

 

Ja loppuun DIY-vinkki heille, joilla pysyy sivellin kädessä yhtä hienosti kuin tuttavallani Elli Rautiolla. Hän maalaa posliinille vaikka mitä ja kovana kalamiehenä myös saaliitaan. Aikas ihania tarjoiluvateja kesäiseen noutopöytään, vai mitä?

 

Aurinkoista sunnuntaita, terkuin Suska. 

Sateen jälkeen kasvit nauttii ja laavulla rentoutuu

Eilisen sateen jäljiltä puutarhassa oli aamulla kumpparikeli. Kierroksella huomasin, kuinka lämpö ja vesi olivat tehneet tehtävänsä ja moni kukka on kasvanut valtavasti. Lehdillä vielä hetken viihtyvät vesipisarat olivat aika kauniita.

Muistan suunnitelleeni joskus valkovihreää puutarhaa. Hah, huvittavaa. Kun sitten äitini, hänen ystävänsä, monet sukulaiset sekä omat kaverit alkoivat tarjota kasveja, suunnitelmat muuttuivat. Mikä säästö, sillä taimet ovat aika kalliita. Sitä paitsi saamani kasvit olivat poikkeuksetta paljon suurempia kuin kaupan taimet.

Nyt puutarhassa hehkuu ihana sekametelisoppa kaikenvärisiä kukkia. No jaa, olen kyllä hieman lajitellut niitä eri alueille väreittäin.

Muotopuutarhassa kukkii keltaisia kukkia vihreitä taustoja vasten. Talon sisäänkäynnin lähellä on vihreitä polkuja kuunliljoista ja vuorenkilvistä. Hyötytarhan puolella on suuri kukkapenkki valkoisen, liilan ja vaaleanpunaisen sävyissä.

 

 

Aika moni perenna pensaista ja puista puhumattakaan on tykännyt juurtua pihallemme. Ihmettelin muuttaessani tänne miksei vanhan talon puutarhassa ollut omenapuita lainkaan. Marjapensaita löytyi viidakosta sitäkin enemmän. Kuulin myöhemmin, että joskus vuosikymmeniä sitten oli ollut niin kylmä talvi, että pihan omenapuut olivat paleltuneet. Olemme istuttaneet nyt pari omenapuuta ja luumupuun. Yhden kirsikkapuun saimme liki kolmemetriseksi, mutta sitten se kuoli pystyyn.

Pihakierrokselta ajatus vei viikonlopun visiittiin Tainan laavulle. Mäntyharjulla on valtavasti hienoja ilmaisia retkikohteita, joissa voi keittää nuotiokahvit ja paistaa vaikka makkaraa. Upea Tainan laavu on meitä lähellä ja suosikkikohteemme.

Otamme sinne omat eväät, ongimme ja nautimme laineiden liplatuksesta.  Mökkimme eli kotimme kun ei ole rannalla vaan komeiden kallioiden sylissä.

 

Jos laavulla ei ole muita, Hupi-koira saa kulkea vapaana ja tutkia ympäristöä. Yleensä se kahlaa janoisena rantaviivalla. Vaikka sillä on peräsinhäntä ja räpylät, ei se tykkää pulikoida uimamaisterina koskaan.

Ja siitä tulikin mieleen, että koko perheen lomamatkaan on enää jokunen viikko. Sanovat, että Heinäkuussa Mäntyharjulla sataa, joten lennämme etelän aurinkoon. Kiitos siitä, terkuin Suska.