Terveisiä ja tuliaisia

Heippa ja terveiset Sunny Beachilta. Viikko meni tosi nopeasti ja aurinko helli meitä. Noin tuhannen vakiasukkaan paikka kuhisi ruuhkaksi asti turisteja, jotka nauttivat lomastaan Mustanmeren rannalla. Yli 100 hotellin, ravintoloiden ja basaarien työntekijät pistivät parastaan, että bilepaikkana tunnetussa lomakohteessa viihtyisivät nuorten lisäksi myös perheet.

Meidän hotelli valittiin sijainnin ohella edullisen budjetin ehdoilla. Hotellissahan käydään vain pesulla ja nukkumassa. Myös aamupala kannattaa sisällyttää hintaan, sillä sen voimalla jaksaa makoilla rannalla jo pitkään.

Vanha mikä vanha, mutta kun olin saanut tällä vuosituhannella olevan patjan sänkyyni ja päässyt pois jumiutuneesta hissistä, niin ihan hyvin kelpasi. Hotellihan sijaitsi rannalla, jota riitti noin kahdeksan kilometriä!

Viikon aikana teimme jopa kaksi retkeä. Yhtenä päivänä raahasin nuoret 9000 vuotta vanhaan
Nessebariin, joka sijaitsee lähellä Sunny Beachia. Unescon maailmaperintöluettelosta löytyvän paikan rauniot olivat puhuttelevia, mutta itse innostuin enemmän kalastusveneistä, ihanista ravintoloista ja hotelleista meren sylissä.

Myös Nessebarissa kaivelimme rantahiekkaa taskuihin ja etsimme kauniita simpukoita tuleviin askarteluihin.

 

Eniten lapset odottivat kuitenkin ostosretkeä Burgasiin, joka on Bulgarian neljänneksi suurin kaupunki. Lähdimme lopulta Finnmatkojen retkelle, laiska matkanjärjestäjä kun olin.
Ensin kaupungille ja sitten uuteen ostoskeskukseen. Mietin miksi lapseni haluavat samoihin kauppoihin, joista osa löytyy läheltä kotiakin, mutta hintataso hurmasi hieman minutkin.

Ehkä voisin ostaa jotakin itsellekin, vaikka uusien vaatteiden tarvetta ei oikeasti ollut. Mutta jotakin kesäistä, mustavalkoisena tietenkin. Hattu päätynee pihahommista kasvihuoneen seinälle, mutta trikoille ja hihattomalle löytyy useampi käyttötarkoitus.

Eläinkuosit ovat aina olleet suosikkejani ja taas kerran ne ovat olleet muodissa. Mustat tiukat farkut ovat perusvaate moneen tilanteeseen ja asusteeksi valitsin Zaran alesta sandaalit 12 eurolla.

No hei, eihän vanhalla kenkäfriikillä voi olla koskaan liikaa kenkiä. Tytär ei löytänyt haluamiaan mustia sandaaleja, mutta äiti nappasi mukaan yhdet. Hinta yhtä huimaava kuin turkooseilla. Ja sitten olisi tietysti voinut ostaa vielä tennareita ja varvastossuja ja...


                                                                        Terkuin Suska                                            

Lomatunnelmissa

Täällä ollaan just nyt niin lomatunnelmissa. Kauan odotettu kesäloma lasten kanssa alkaa tänään ja kestää ihan viikon, JIHUU!
Freelancerin on pakko lähteä kauas pois ja sehän sopii. Loman jälkeen alkaakin loppurutistus tulevan kirjan tekstien kanssa, joten niitä juttuja pää saa muhia auringonlaskuissa hiekkarannalla.

Näihin fiiliksiin sopii jäädytetty mangojogurtti, jota lapset tekivät viime viikolla.
Sekoita 3 purkkia mangolta maistuvaa vauvan hedelmäsosetta noin 0,5 litraan vaniljajogurttia, lisää loraus maitoa ja ripaus sokeria. Käynnistä jäätelökone ja jaksa odottaa. NAM NAM!

Oma kesälomareseptini on: kaiva varpaat hiekkaan ja makaa meren rannalla hyvässä seurassa niin kauan, kuin aurinko paistaa. Lue paljon ja nauti kiireettömistä hetkistä perheen kanssa. Syö hyvin ja tanssi, jos vain vielä jaksat.

                                             Kesä on täälläkin, nautitaan, terkuin Suska.

Kasvihuoneeseen huilaamaan

Kasvuhuoneemme täyttää pian 5v. Sain sen synttärilahjaksi ja se valmistui hyvissä ajoin tunti ennen puutarhajuhlien alkua. Olin tosin aputyttönä valmistamassa lahjaa, mutta ei sen arvo siitä huonontunut.

Idea kasvihuoneesta lähti liikkeelle ikkunoista, jotka mies pongasi silloiselta työmaaltaan. Tuli kerran töistä kotiin ja kysyi, että haluaisinko nyt sen kasvihuoneen. Apua, enhän mä osaa mitään kasvattaa.
Ikkunat sattuivat olemaan vanhasta koulustani, joten rakennuksen kattona on nyt jumppasalin ikkunoita. Siitä taas tuli mieleen lapsuusvuodet telinejumppaharrastuksen parissa sekä se, ettei selkä  kestä enää edes puolivoltteja. Hitsi!

Kasvihuoneessa on noin 15 neliötä ja sen malli syntyi käytettävissä olevan lasimateriaalin mukaan. Monen monta vaihetta oli tekemisessä ja rakennusohjeetkin kirjoitin vuosia sitten Aarre-lehteen. Nyt ikkunanpokat kaipaisivat jo uutta maalipintaa. Vuodet ovat tehneet sen, mihin into ei rakennusvaiheessa riittänyt eli maalien rapsuttamiseen.

Tue runkoa lautojen avulla nikkaroinnin ajan, jotta mitat pysyvät kohdallaan ja runko suorassa. Muuten työnjohtajan aika menee millien mittailuun ja huvimaja taipuu etukenoon. Niin huvimajahan tämä rakennus myöskin on, jotta saatiin pari asiaa samalla vaivalla.

Runkopuut ja laudat on helpompi maalata ennen asennusta ja kasvihuonekäytössä on hyvä välttää liuotinpohjaisia maaleja. Itse kyllä halusin maalata kurkihirren vasta sitten, kun se oli paikallaan. Tuntui jotenkin ylevältä, ettei homma korkeuksissa pelottanut lainkaan. Se on tietenkin pöhköä.

Kasvihuonetta on sisustettu  jo sen tuhat kertaa ja monesti se on toiminut myös työasioiden näyttämönä. Tänä kesänä päätyseinällä ei olekaan roikkuvia muratteja vaan muutama olkihattu sekä poikani minulle lahjaksi vuosien varrella tekemiä kaarnaveneitä. Sarvet naulasin sen verran jykevällä naulalla viime talvena punaiseen oveen, että saavat nyt olla siinä vielä seuraavankin talven. Niihin voi ripustella monenlaista.

Kaverilta saamani höyläpenkki on ihana, mutta ei sillä mahdu tekemään puutöitä, joista myös tykkään tosi paljon. Penkki toimii taimien pöytänä. Tänä kesänä olen innostunut erilaisista kurkuista, joita onkin kasvamassa viittä erilaista. Lisäksi penkin päällä venyttelee oksiaan chili, päärynämeloni sekä raidallinen munakoiso. Pienissä ruukuissa kasvaa laventelia ja sitruunamelissaa.

Kasvihuoneen toiselle seinustalle kasaan kesäksi pari laudoista kolottua laatikkoa tomaatteja varten. Niitä on nyt muutamia erilaisia ja sinkkiämpärissä vielä yksi, kun tila viljelysäkeissä loppui. Sohvan päädyssä on vanhassa emalisessa mehumaijassa chili.

Huvimaja on lasten, miehen ja vieraiden suosikki. Kun laitoin sinne viime kesänä uuden sohvan, ajattelin, kuinka siinä on ihana nukkua päiväunia ja lukea sisustuslehtiä. Töitäkin siinä olisi mukava tehdä. Hah ja pah, arvatkaa, mitä niistä olen tehnyt?

Viirinauhan tein Maalla-lehden kuvauksia varten äskettäin. Sen ohjetta ei lehdessä ole, joten kerron sen tässä: Leikkaa vanhoista farkuista tasakylkisiä kolmioita ja ompele niiden yläreunoihin narun mentävä päärme. Koristele osa kolmioista aplikoimalla. Minä tein kirjaimia ohuesta askarteluhuovasta ja kiinnitin kankaaseen kaksipuoleisen liimaharson avulla eli silittämällä. Koristekäytössä ei tarvita edes ompelua. Pujota lopuksi naru ja ripusta.
                                         
                                                   Aurinkoista iltaa, terkuin Suska.

Hurmaava Vanha Kilkkilä

Lähialueen matkailu on jäänyt aika huonolle tolalle. Alle 100 km:n säteellä on taatusti kymmenittäin ihania paikkoja, joihin haluaisin tutustua.
Yhteen kauniiseen miljööseen pääsin äskettäin marttojemme kesäretkellä. Vanha Kilkkilä Juvan Tuhkalassa hurmasi täysin.

1800-luvulta peräisin olevassa päärakennuksessa on tupakahvila, jossa tarjoillaan pannukahvia ja itse tehtyjä leivonnaisia. Ryhmät voivat tilata vierailulleen myös ruokaa.

Mari Liimatainen kertoi puutarhastaan, joka on perustettu paikan nykyisten omistajien myötä vuonna 2000.

Pihapiirissä on talon ohella aitta, talli, sauna, pihamökki, puuliiteri ja kellari. Aitta toimi      taidegalleriana.

Nykyiset omistajat ovat remontoineet pitkään tyhjillään olleen rakennuksen vanhaa kunnioittaen.

Pieni marttajengimme nautti puutarhakierroksesta ja ihmetteli puutarhan valtavaa kasvua nykyisten puutarhureiden aikana.

 Omistaja kertoi aukean pihan olleen kovin tuulinen, jonka vuoksi he istuttivat ensin puita ja pensaita. Sen jälkeen alkoivat kukkapenkit laajentua muotoillen pihaan erilaisia tiloja. Syntyi yrttitarha ja paljon muuta.

Nyt taiteellinen puutarha ihastuttaa yleisöä kesäisin ja on ollut mukana myös avoimien puutarhojen päivässä kesäkuun lopulla.

            Kiitos vieraanvaraisuudesta ja kahvilan herkuista. Tavataan toistekin, terkuin Suska.

Sokerikakku 30-luvulta

Ei ole Kotiliesi-lehtikään ihan teinityttö, sillä löysin kirpparilta Kotilieden leipomakirjan vuodelta 1934. Alkulauseessaan se kertoo julkaisseensa 12 vuoden aikana aika kasan ohjeita, joita esiteltiin nyt myös kirjassa. 260 ohjetta ja 22 kuvaa sisältävä kirja oli pakko kahlata heti läpi.

Kirjassa on ohjeita ruoka- ja vehnäleipiin sekä korppuihin, piparkakkuihin ja pikkuleipiin,
joulutorttuihin, piirakoihin ym. voitaikinaleivoksiin, muihin leivoksiin, kakkuihin sekä makeisiin.

Lisäksi neuvotaan lyhennyksiä ja mittojen painoja. Toki kirjassa on myös kappalekohtainen hakemisto.

                          Jep, jotakin sieltä oli leivottava. Mies toivoi sokerikakkua iltateen kanssa.

Kirjassa oli tavallinen sokerikakku, mutta mehän halusimme jotakin fiinimpää ja leivoimme tyttöjen kanssa Rouva Messelin sokerikakun.

Oheisella ohjeella pieni kakkuvuoka täyttyi helposti. Pyydettiin paistamaan miedossa uuninlämmössä noin 30-40 minuuttia, joten väänsin vanhan palvelijani noin 175 asteeseen. Oman uunisi tehoista tiedät varmasti, mikä olisi sopiva lämpötila. Ohjeessa kehotettiin tekemään ylijääneistä valkuaisista munavaahtoseosta, jolla kakku peitetään ja koristellaan. Sellaista kuorrutusta emme enää tehneet.

Kakku katosi aika nopeasti, kun sain sen hieman jäähtymään. Kuohkeaa oli ja maukasta. Ei jäänyt varmastikaan ainoaksi ohjeeksi, jota perheen kanssa tästä leivontakirjasta kokeilemme.
                                                                    Terkuin Suska.

PS. Kirjan välissä oli kauniilla käsialalla kirjoitettu englantilaisen kakun ohje. Siinä käskettiin pienentämään rusinat ja korintit ennen taikinaan lisäämistä, jota tulisi vaivata 3 tuntia ennen voideltuun vuokaan kaatamista. Huh huh, aika hikinen urakka, en kokeile!