Pyykkiteline parissa tunnissa

Ensin Koivulassa oli pyykkinaru parin puun välissä. Tallausjälkien perusteella löysin maakerroksen alta laatoituksen, puita kaadettiin ja laatoituksen ympärille rakennettiin pergola.

Entäs se pyykkinaru? Sen jälkeen pyykit kuivuivat ovien päällä, puiden oksilla ja milloin missäkin. Ja tietenkin sellaisella tylsällä kokoontaitettavalla telineellä.
Kaipasin myös kunnollista tuuletuspaikkaa petivaatteille, jotka kesäisin valloittivat riippukeinun ja talvisin terassin kalusteet.

Ja sitten saatiin miehen kanssa aloitettua tämäkin valtaisi urakka, jossa kesti maksimissaan pari tuntia. No enhän mä aikaa kellosta katsonut, mutta se on vertaus siitä, että pienenkin homman aloittaminen on joskus/yleensä vaikeaa, kuten kavereiden kanssa eilen iltakahvilla keskustelimme.

Tarvitset rautakangen ja pari tolpanjalkaa, 50 x 50 mm:n kokoista puutavaraa, mitan, sahan tai sirkkelin, vasaran ja nauloja, silmuruuveja ja muovinarua sekä tummanruskeaa puunsuoja-ainetta ja pensselin.

Sahaa kaksi 190 cm:n pituista pystypuuta, kaksi 110 cm:n pituista poikkipuuta sekä neljä vinotukea 45 asteen kulmaan.

                                            Käsittele kaikki osat puunsuojalla pariin kertaan.

Kokoa kappaleet naulaamalla ensin poikkipuut pystypuihin ja sitten vinotuet napakasti paikalleen.

                                 Ruuvaa seuraavaksi silmuruuvit tasaisin välein poikkipuihin.

                                                           Aseta tolpanjalat paikalleen.

                             Sitten vain rautakangella kolot maahan ja päädyt paikalleen.

                                                              Pujottele pyykkinaru.

Kierrä vielä toiseen pystypuuhun koukku ja laita siihen mattopiiska, niin sitäkään ei tarvitse etsiä tarpeen tullen.

Mikäli tarvitset telinettä painaville matoille, tee siihen vielä välipuu kakkoskakkosesta keskimmäisen narun kohdalle. Näin tuet telineen asentoonsa.

                                                          Kyllä nyt kelpaa, terkuin Suska.

DIY-kukkakakku

Tuliainen, juhlapöydän somiste tai yllätys ystävälle. Onnittelu- tai osanottokukka. Kukkatervehdys sopii mielestäni mihin tahansa tunnelmaan.
Sidotun kukkakimpun sijaan voit tehdä asetelman mihin tahansa vedenpitävään astiaan, jos käytät eläviä kukkia. Minä tein eilen kukkakakun ystävän synttäreille vanhaan kakkuvuokaan, jota en enää käyttänyt keittiössä.

Astian ja kukkien lisäksi tarvitset eläville kukille tarkoitetun kukkasienen. Laita sieni vesiastiaan, jossa se imee itseensä kosteutta ihan hetkessä. Märkä sieni pitää kukka-asetelman kauniina pitkään.

Täytä kakkuvuoka sienellä. Tiilen mallista kukkasientä joutuu leikkaamaan astiaan sopiviksi paloiksi.

              Pieni kakkuvuoka täyttyy kahdesta valmiskimpusta. Valitsin sekakimpun ja ruusuja.

Sitten vain leikkaat kukkavarret sopivan mittaisiksi ja tökit sieneen. Yritä sommitella niin, ettei sieni jää näkyviin edes kaukkuvuoan reunoilta. Jos kukat loppuvat, käytä lehtiä astian reunoilla.

               Lopputulos on herkullisen runsas, kuten leivonnaiset tapaavat olla, terkuin Suska.

Auringonkeltaisia terkkuja puutarhasta

Vettä, vihdoinkin sataa vettä. Ukkonen pimentää taivaan hetkeksi, mutta aamupäivällä paistoi niin, että nauhukset alkavat jo nääntyä.

 

Rakastan keltaista, tuollaista täyteläistä auringonkeltaista. Toisella puolella puutarhaani se hehkuu vielä hetken. Nauhusten ohella kukassa on penkkitilaa valtaava tarha-alpi ja ruukussa isosamettikukat pullistelevat toistensa kyljissä. Myös kultapiiskut tekevät keltaista seinämää tuolin taakse.

Sen verran puutarhapeukaloa olen saanut, että jaksan kastella erilaisia kurkkuja kasvihuoneessa. Samaan aikaan näkyvillä on kauniita keltaisia kukintoja ja toisessa kohtaa eripituisia, -näköisiä ja -värisiä vihanneksia. Eniten odotan sitruunakurkkua, koska se on pieni, pyöreä ja keltavalkoraidallinen. Kurkuntaimien kasvu on ollut sen verran mainiota, että tuloillaan on hieno kurkkukatto kasvihuoneen sisäänkäyntiin.

 

Tomaateista löytyy myös keltainen lajike. Samoin kesäkurpitsasta valitsin tälle kesälle keltavalkoraidallisen herkun. Satoa alkaa jo valumaan ulos taimilaatikosta, nam!

Kasvimaalta odotan jälleen innolla kultaisen keltaista satoa. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa maissien kasvatusta. Laitoin neljä taimea ompelemaani pikkuiseen viljelysäkkiin ja kaikki palkitsivat maukkaalla tähkällä. Nyt taimia on polleasti kaksinkertainen määrä. Saas nähdä, kuinka tänä kesänä käy, hyvin ovat kylmän kesäkuun jälkeen innostuneet kasvamaan.

                                          Mutta nyt ihailemaan ukkosta, terkuin Suska.

Mehumaija laulamaan

Eilen alkoi Koivulassa hillitön mehunkeittorumba. Tai ei varmaan olisi alkanut vielä, mutta kaveri tuli poimimaan marjoja vastapalvelukseksi ompelutaidoilleni. Kypsiähän ne marjat jo ovat, joten tänäänkin on kaivauduttava viinimarjapuskiin vitamiinivarastoja täyttämään.
Eihän siitä kauan ole, kun äitini vielä hoiti tämänkin kotityön ja otin vain kiitollisena valmiit mehut vastaan. Sitten kerran hän tuli kylään uusi mehumaija kainalossa, joten ymmärsin kyllä, että vuoronvaihto oli tapahtunut.
Koivulan puutarhassa on kymmenkunta punaviinimarjapensasta, joitakin mustia ja yksi valkoisia viinimarjoja kypsyttävä pensas.

Punaisista höyrystän Koivulan herkkua, joka on mainio mansikan ja raparperin maustama sekamehu. Jos mustia ei kypsy tarpeeksi flunssalääkkeeksi, sekoitan ne ja valkoiset viinimarjat loppujen punaisten kanssa ja väitän itselleni, että teho on tarpeen vaatiessa sama. Kovin usein ei ole tarve vaatinut, sillä viimekesäisiä mehuja löytyy edelleen pakkasesta.

Mehumaija tulille, marjoja kerroksittain ja hieman myös sokeria perään. Anna höyrystyä niin kauan kuin mehua irtoaa. Marjojen loput heitän pois, enkä siten ole kunnon martta ja keitä niistä vielä hilloa.

Lisää kattilaan noin 400g sokeria litralle mehua ja kiehauta. Kuori vaahdot pois ja jäähdytä.

                                                    Pullota, pakasta ja palkitse itsesi.

Mehunkeittäjän tauolla keinussa kilpaillaan makeasta mehusta ampiaisten kanssa. Miten niitä onkin juuri nyt niin valtavasti?

                                        Ja sitten vain takaisin pensaisiin, terkuin Suska.

Toivolan vanhalla pihalla

Oletko koskaan käynyt Toivolan vanhalla pihalla Jyväskylässä? Toivottavasti olet, sillä niin kaunis miljöö sieltä löytyi.
1800-luvulta peräisin oleva vanha käsityöläispiha ja sen rakennukset hengittivät syvään menneen ajan tunnelmaa osoitteessa Gygnauksenkatu 2.

Pihamakasiineissa sijaitsi useita erilaisia pieniä putiikkeja. Valikoimaa vaatteista kodintekstiilien kautta koruihin ja sisustustarvikkeisiin. Kattavasti kotimaista käsityötä.

                                    Kahvila Muiston terassilla maistui kahvi ja kakkupala.

                                  Sisäänkäynti houkutteli tuntemattomaan vanhaan taloon.

Design Pylsy oli minulle tuttu merkki Joutsasta ja sen tiesin myyvän upeita tuotteitaan Toivolan vanhalla pihalla. Kaikki muu oli kuin lapsena karkkikaupassa. Paitsi että Mäntyharjulla ei sellaista ollut, joten sanotaan vain, että olin todella innoissani. Ehkäpä siksi, että olen joskus haaveillut myyväni omia käsitöitä muutenkin kuin joulumyyjäisissä ja kesätorilla. Tällainen vanhan talon miljöö olisi juuri sopiva paikka omalle pienelle putiikille.

Kädentaitaja hurmaantuu Titi Tyyssä. Ihan mahdottoman ihania lankoja ja muitakin käsityötarvikkeita.

Komea kassakone oli joutanut jo pihalle. Toivolan vanhalla pihalla on putiikkien ja kahvilan ohella kurssitoimintaa, teatteriesityksiä sekä käsityöläismuseoita.

                                  Tänne on päästävä toistekin,vaikka joulun aikaan.

                                                               Terkuin Suska