Aika kortilla eikun purkissa

Elämysmatkailua tänään Tampereella. Autollinen tavaraa esikoisen ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Muistoja omista asunnoista eri puolilla Suomea, haikeutta. Ja toki myös valtavaa ylpeyttä yliopistoon päässeen lapsen vuoksi.

Tytär tarvitsi asuntoonsa tietenkin kaikenlaista pientä, vaikka suurin osa huonekaluista hänellä jo olikin.
-Seinäkello olis kiva sekä omassa huoneessa että keittiössä, luin tekstiviestin puutelistaa.

Mietin, että oma sisustustyyli sanelee kyllä pian seinäkellonkin ulkomuodon, mutta siihen asti voisi kelvata joku mun tekemä. Kaivelin varastoista pari ja pakkasin Tampereelle pienen metallilautaseen tehdyn kellon, jonka viisarit olivat haarukan ja veitsen malliset.

Tätä en sitten raaskinutkaan vielä luovuttaa...ehkä jonkun vuoden päästä. Isoäitini kahvipurkkiin tekemäni kello.
Ei se meidänkään keittiössä ole toiminnassa ollut vaan kaapin päällä muiden purkkien seassa, mutta nyt taidan laittaa patterin koneistoon ja nostaa purkkikelloni hyllylle katseen korkeudelle.

                                    Mukavaa aurinkoista viikonloppua, terkuin Suska.

Sormet hillossa

Juuri kun ajattelin tulevan kirjan oikolukemisen jälkeen heittäytyä hetkeksi pitkittäin, kolkutteli ihana naapuri ovella suuren omenalaatikollisen kanssa. Olin esittänyt toiveeni omenoista oikeassa paikassa, sillä oman puutarhan omenapuut ovat vasta päiväkoti-iässä.
Omppuja on nyt niin paljon, että hilloa saa keitellä useammin kuin kerran ja kokkailla piirakkaa jos toistakin. Pakkohan mun oli etsiä muutama hillopurkki ja laittaa kattilan alle virtaa.

Ihan perinteiseen kanelilla maustettuun omenahilloon lisäsin tällä kertaa limen mehua, josta tulikin mukavasti potkua makeaan herkkuun.

                                                               Noin 1,5 kg omppuja
                                                                      0,5 dl vettä
                                                                  500g hillosokeria
                                                                   tilkka vettä lisää
                                                                     1,5 tl kanelia
                                                                      limen mehu

Kuori ja pilko omenat kattilaan ilman siemenkotia. Lisää vettä ja hauduttele, kunnes omenat näyttävät pehmenevän. Soseuta omenat, lisää loput aineet ja sekoita. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Purkita hetken jäähtynyt hillo kuumennettuihin puhtaisiin lasipurkkeihin. Jäähdytä ja säilytä hillot viileässä.

Nyt sitten Koivulassa nautitaan iltapalaa, jossa rouheisen sekaleivän päällä on hieman margariinia ja hieman enemmän herkullista omenahilloa.

                                                   Joko sinä olet keittänyt omenahilloa?
                        

     Omppujen määrästä johtuen saatetaan palata omena-astialle myös myöhemmin, terkuin Suska.

DIY-tarjotin töiden jälkeen

Jos viikonloppu on mennyt töissä ilman mitään käsityötä, alkavat sormet jo etsiä tekemistä joka nurkasta. Silmät näkevät korjattavaa, maalattavaa, rakennettavaa, ommeltavaa ja vaikka mitä, mutta työpäivien jälkeen suuriin projekteihin ei ole puhtia.

Eilen illalla oli kyllä kiva keikka, kun sain katsella tosi upeaa ilotulitusta saunalautan kannella paraatipaikalta ja seura oli mitä mainiointa. Täällä Mäntyharjulla Venetsialaisia vietettiin nyt toista kertaa ja niistä lisää tiistain paikallislehdessä.

Pienen tee itse -jutun sain kuitenkin tänään aikaiseksi. Romanttinen tarjotin oli pakko naamioida omaan makuun sopivaksi. Ensin valkoista maalia kukkakuvioiden päälle ja kuivatus.

        Sitten mustavalkoista kangasta tilkkukorin pohjalta, sakset, liimaa, vettä sekä pensseli.

Leikkaa kangaspala tarjottimen pohjalle, sekoita vedestä ja liimasta notkea seos ja kiinnitä kangas sillä tarjottimen pohjaan. Sudi ensin liimavesiseosta tarjottimeen ja kiinnitä sitten kangas sormilla silittäen. Sudi vielä kankaan päälle kerros tai kaksi liimavesiseosta ja kuivata, niin voit pyyhkiä tarjottimen pinnan kostealla.

Sitten vain kynttilä palamaan ja suklaateetä nauttimaan kupillinen tai pari. Ja jokunen keksi, tottakai.

                                               Mukavaa sunnuntai-iltaa, terkuin Suska.

Viiden minuutin pihasomiste

Syksy puskee väkisinkin, vaikka aurinko lämmittää vielä. Pihalla alkaa kellertää ja puista putoilee värikkäitä lehtiä. En taida tänäkään syksynä jaksaa haravoida, vaikka naapurin mukaan joka toinen syksy kannattaisi. Joka toinen vuosi syksyllä maahan jätetyt puiden lehdet lannoittavat maata. Joten ei muuta kuin ruohonleikkurilla yli vielä myöhään loppusyksystä.

Kesäkukat näyttävät jo surullisilta, niiden paras hehku alkaa olla ohi ainakin meidän pihalla. Vielä ei kuitenkaan ole mielestäni talvi-istutuksiin sopivien callunoiden ja havujen aika.

Sen sijaan sammal ja jäkälä sopivat pihakoristeisiin just nyt ja tietysti myöhemminkin. Muistathan, että niitä saa kerätä vain maanomistajan luvalla!

Kasvihuoneen nurkasta löytyi peltinen kerrostarjotin, jonka somistin pihalle metsän antimilla ja lähikaupan kukkakimpulla, joka oli jo palvellut kuvauksissa.

Pihlajanmarjojakin näyttää olevan tänä vuonna valtavasti. Seuraavaksi niiden kimppuun paremmalla ajalla. Joko sinä somistat pihaasi syksyyn? Terkuin Suska.

Hupimaista koiranelämää

Voi vitsi kun taas sataa! Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että kesä jatkuu vielä. Meillä on monta suunniteltua kesäretkeä vielä tekemättä.

Yhdellä kaverilla on tällainen vene, mut me ei olla oltu pitkään aikaan sen kanssa vesillä. Mutsi on sanonu monta kertaa, että pitäis lähteä kalaan, mutta mitään ei tapahdu.

No retkellä voitais kyllä ihan hyvin tehdä pientä huikopalaa kertakäyttögrillillä. Mutsille noi kesäkurpitsapurjeet ja mulle noi...

Mut pian se alkaa taas tonkia kasvimaata ja ehdottelee, et munkin kannattais syödä mieluummin tollaisia kevyempiä herkkuja, mitä viime kesänäkin saatiin. Yrteistä mä en kyllä välitä sitten yhtään, ellei niitä ole kiedottu kinkkuun.

Syyskesän retkeä odotellessa taidan levätä hetken aikaa. No nyt se mutsi taas huutelee, et pitäis katsoa kameraan. Mä en kyllä tykkää poseerata, se on vähän niinku likkojen hommaa.

                                       Joten makkaranmakuisia unia teillekin, terkuin Hupi.