Lasipurkkilyhdyillä tunnelmaa

Aamulla satoi hetki lunta. Ei se vielä maahan jäänyt, mutta onhan se lupaus valosta. Niin on pimeää, että eilen teimme marttaillassa lasipurkkilyhtyjä.
Ohjeet löytyvät myös Luonto sisustaa -kirjastani, jossa lyhdyt on koristeltu valkoisella valoverhokankaalla.

                              Tarvitset lasipurkin, pitsikangasta, sakset, eriKeeperiä ja pensselin.

Ohenna liima tilkalla vettä ja sudi seosta lasipurkin pintaan. Kiinnitä muotoilemasi kangas tiiviisti purkin ympärille. Pinnoita vedenkestäväksi samalla vesiliimaseoksella. Jätä kuivamaan yön yli, jolloin liima muuttuu läpinäkyväksi. Martat kiinnittivät purkkien ympärille vanhoja verhoja ja joustavaa pitsikangasta.

Tee koristeita helmistä tai pienistä kuusenkoristeista, joita ripustat purkin suuaukkoon nyörillä tai metallilangalla.

Purkin pohjalle voit laittaa koristehiekan ohella vaikka merisuolaa tai riisiä, jolloin kynttilä pysyy suorassa. Jos ei viitsi valvoa elävää tulta, led-kynttilä on mainio vaihtoehto ajastimineen.

                 Kaunis tunnelmavalaisin on myös yksilöllinen pikkujoululahja, terkuin Suska.

Pyhäinpäivää

Hei, tulin vain kertomaan, että kuopukseni Jennyn kaivertamat kurpitsalyhdyt onnistuivat hienosti. Lyhdyt valaisivat kasvihuonetta yhdessä muiden valoviritysten kanssa pitkälle yöhön ja sytytetään jälleen tänään.

                                                  Rauhallista pyhäinpäivää, terkuin Suska.

Naamioleikkejä

Hurja Halloween koittaa, juhlitko sinä? Itsellä on ollut tapana koristella kotia ja puutarhaa varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä. Joskus on järjestetty noitamaisia lastenjuhlia, joskus pidetty naamiaisia aikuisten kesken. Kivaa on ollut sekä kissana että saparopäisenä koulutyttönä.

Aina olen kuitenkin haaveillut suuren luokan naamiaisjuhlista, sellaisista, mitä olen nähnyt vain elokuvissa. Olen jo askarrellut kässäkavereiden kanssa taiteen perusopetuksessa sellaisen naamarinkin, jos kutsu joskus kolahtaa postilaatikkoon. Ohessa ohjeet sinullekin.

                                                               

Tarvitset suojamuovia, kipsinauhaa, vesiastian, maalia ja pensselin, liimaa, pitsiliinan, hiomapaperia, sakset, askarteluveitsen, helmiä, paljetteja, kimalleliimaa ja höyheniä.

 

Jos haluat naamion sopivan täydellisesti itsellesi, heittäydy malliksi ja anna kaverin muotoilla kostutettu kipsinauha muovikelmulla suojatuille kasvoillesi.

 

Kun naamio on kuivunut, voit leikata sen reunat tasaisiksi, muotoilla silmäaukot haluamaasi muotoon ja hioa kaikki reunat hienolla hiomapaperilla.

 

Maalaa naamio pariin kertaan. Käytin kiiltävää huonekalumaalia, mutta yhtä hyvin toimivat askartelukaupoista saatavat akryylimaalit.

                Liimaa pitsiliina, leikkaa ylimääräinen pois yläreunasta ja maalaa päältä. Kuivata.

 

Koristele kimalleliimalla, joka kiinnittää samalla helmet ja paljetit. Liimaa höyheniä naamion yläreunaan nurjalle.

Mieti kiinnitys. Onko se keppi naamion sivussa vai silkkinauha, jonka solmit pään ympäri. Sitten vain juhlapuku päälle, kajalia silmiin ja menoksi.

Toistaiseksi oma naamioni on menossa kasvihuoneen koristeeksi, kun ehdimme kuopuksen kanssa kaivertamaan kurpitsoista lyhtyjä ja koristelemaan puutarhaan hieman Halloweenin tunnelmaa. Että se juhlista tällä kertaa, terkuin Suska.

Korutaiteilijana

En tunne olevani koruihminen. Sormusten ja korvisten ohella laitan ranteeseen 15 vuoden tauon jälkeen taas kellon, mutta että pukisin päivittäin kauniin kaulakorun tai helmet...ei onnistu. Monenlaiset korut ovat mielestäni tosi kauniita ja olen niitä vuosien mittaan ostanutkin, mutta harvoin ne kaulaan ovat päätyneet.

Eilen illalla päädyin kuitenkin korutehtaaseen. Nohevien ompeluseuralaiset (pari nykyistä ja entisiä kansalaisopiston taiteen perusopetuksen opiskelijoita) kokoontuvat kuukausittain erilaisten teemojen ympärille. Tehdään yhdessä, herkutellaan ja pohditaan elämänmenoa. Ihanaa naisenergiaa!

Naisista pari on tehnyt erilaisia koruja jo vuosia ja heidän tarvikevarastoilleen pääsimme nyt penkomaan. Onneksi äitini tykkää käyttää koruja, joten pienen salaisen jouluyllätyksen kokosin hänelle. Erilaisiin nauhoihin olen helmiä pujotellut ennenkin, mutta nyt koruni sai uutta arvoa vaijerin ja lukon ansiosta.

                       Näin opin jälleen uutta ja mukavaa oli. Kiitos Maarit ja Marja, terkuin Suska.

Pysähtynyt hetki

Tädin huutokaupasta ostama häälahja käännettiin taas talviaikaan. Vanha ylväs seinäkello, jonka ääni on niin kumea, että miehen mielestä on parempi, jos kello komeilee seinällä ihan vain koristeena. On kuitenkin ihana tietää, että se käy juuri silloin kun haluan; toisin kuin aika yleensä.

Joskus sitä haluaisi ajan pysähtyvän ja ylimääräisestä tunnistakin osaa olla kiitollinen. Kuten tänään, kun opiskelijatyttöni suuntasi taas mukavan yhteisen viikonlopun jälkeen maailmalle. Missä välissä ne lapset kasvoivat pois helmoista? No minuun ei ehkä sovi vertaus helmoista, joten sanotaan sitten vaikka, että päästivät irti farkunlahkeista.
Vastahan ne olivat pieniä ja tarvitsivat koko ajan huomiota. Mutta hyvä niin, että aika kasvattaa ja tuo meille kaikille uusia haasteita.

Koivulassa ollaan tänään hieman herkkänä näissä lapsiasioissa, sillä miehen esikoinen on lähdössä morsiamensa ja koiriensa kanssa oikeasti maailmalle. Nuoret lähtevät ensi viikolla ilman paluulippuja Espanjaan. Onnea matkaan! Mutta niinhän sitä itsekin nuorena lähdin ja suosittelen kaikille, kenellä siihen on mahdollisuus.

Ja loppuun muistutus elämästä yleensäkin ystäväni Merjan tekemän pelinappulataulun muodossa.
                                                              Voidaan hyvin, terkuin Suska.