18. huhtikuuta 2018

Oma astiasto ja loman tarpeessa


Kevät on jo pitkällä, enkä ole saanut aikaiseksi oikein mitään. No uusi kirja on yhtä mallia vaille valmis kasattavaksi, mutta se on työtä. Muuten olen ollut aika pitkälti vailla ideoita ja voimia.

Keramiikan valmistusta olen harrastanut vuosia ja siitä en ole halunnut luopua tässäkään kohtaa. Nyt olis oma pieni astiasto mukeja vaille valmis. Hyvin nuo Teema-mukitkin kokonaisuuteen istuvat, mutta ehkä olis hyvä yrittää itse muotoilla teemukit kannun kaveriksi, ennen kuin alkaa astiastolla elvistelemään :)


Pieni muutaman päivän loma on tässä kohtaa just sitä mitä tarvitsen ja matkakohteesta näet kuvia instan puolella perjantaista sunnuntaihin.

Voi hyvin, terkuin Suska.

15. huhtikuuta 2018

Vaatteen uusi elämä

Nuorena käteni jatke taisi olla ompelukone. Ahmin ideoita ulkomaisista muotilehdistä ja piirsin vaatteita. Ompelin suurimman osan vaatteistani itse äidin avustamana.
Kouluttauduin alalle, mutta ompelu ei kuitenkaan ollut silloin ammatiksi asti kiinnostava juttu. Lasten ollessa pieniä he kulkivat usein valmistamissani vaatteissa, ja ompelin paljon myös ystäville ja työkavereille. Edelleen tunnen suurta iloa myös siitä, että tuttavani edusti kerran Linnan juhlissa mun ompelema juhlapuku yllään.

Sitten se into lopahti. Nytkin kaapissa lojuu kassillinen korjattavia vaatteita, jotka eivät paljoa vaatisi. Jostain syystä ompelen mieluummin sisustusjuttuja kuin istutan hihoja tai edes lyhennän lahkeita. Vanhasta vaatteesta keksin mieluummin kangasta vaikka sohvatyynyyn kuin uuteen vaatteeseen. Olen kuitenkin kirppiksien suurkuluttaja, myyn ja ostan, vaatteitakin.

Oli kuitenkin tosi kiva päästä tutkimaan äskettäin julkaistua kirjaa "Vaatteen uusi elämä", jossa 12 erilaista kädentaitajaa oli innostunut vaatteiden kierrätyksestä, kuka mitenkin.


Uutuuskirja on Tiina Aallon toimittama ja Sami Perttilän kuvaama. Vaatteen uuden elämän on kustantanut Maahenki Oy.


Mitään mullistavaa ahaa-elämystä kirja ei mulle antanut, sillä monia näistä ideoista olen joskus jotenkin testannut. Mielestäni kirja on kuitenkin hieno kannanotto kuluttamiselle tai paremminkin sen vähentämiselle. Kierrättäen hyvälaatuinen vaate jatkaa elämäänsä vielä pitkään ja ilahduttaa käyttäjäänsä uudistuneena. Meillä jokaisella on varmasti vaatekaapissa vaatteita, joita ei oikein ikinä käytä, mutta ei haluaisi niistä luopuakaan. Jos näitä virheostoksia uudistaisi jotenkin, voisivat ne päästä lempivaatteiden joukkoon.

Yksilöllisyys on upea juttu, kuten tämä Eija Rasasen kirjoma hame ja värjätty pusero pitsiliinoineen.


Saman valmistajan vapaavirkattu toppi on ihana. Luovasti tehty vaate antaa tilaa yllätyksille ilman tarkkoja valmistusohjeita. Ihan samalla tavalla syntyisi vaikka pieni kylppärin matto :)


Kankaalla päällystettyjä helmiä en ole koskaan tehnyt. Raija Manninen on hyödyntänyt korussaan vanhaa solmiota ja muovipäällysteistä metallilankaa. 
Kiitos ideasta, tätä taidan kokeilla vaikka kummitytön kanssa askarrellen.

Millainen vaatteiden kuluttaja sinä olet? Kierrätätkö, myytkö kirpparilla vai lahjoitatko pois vanhat vaatteesi? 

Mukavaa viikkoa, terkuin Suska.

*Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena

1. huhtikuuta 2018

Astetta asetellumpi hedelmärahka

Tänään syötiin pitkään ja kiireettä. Halusin satsata ruoan esillepanoon ja kattauksen tunnelmaan. Makupalana jälkkäri, jonka tarjoilin Kindereistä.

Astetta asetellumpaan hedelmärahkaan tuli maustamattoman rahkan ohella viinirypäleitä, ananasta, kuorittuja mandariineja, sokeria ja murskattuja Domino-keksejä. Tarjoilu suklaamunanpuolikkaista ja keksimurskaa vielä päälle. Avot, kaikille kelpasi :)

Rentoa pääsiäisen jatkoa, terkuin Suska.



25. maaliskuuta 2018

23. maaliskuuta 2018

Kalkkimaalin vietävänä

Olin aikaisemmin kokeillut kalkkimaaleista Annie Sloan -maaleja ja vahaa, enkä oikein tullut niiden kanssa juttuun. Tutkin Taito Itä-Suomen kevään kurssikalenteria, ja huomasin maalauskurssin olevan niin suosittu, että yhden kurssin sijaan halukkaita maalareita riitti useammalle kurssille. Sinne siis, josko löytäisin kalkkimaalit uudelleen.

Taito Shopeissa myytävä Jeanne dÀrc LivinginVintage Paint -maali on uudistettu versio vanhasta liitumaalista, mutta pitää sisällään edelleenkin vain luonnollisia ainesosia. Luontoystävällinen, myrkytön ja vesiohenteinen maali tarttuu lähes kaikille pinnoille ja sopii sekä sisälle että ulos. Ja mikä parasta, vanhaa pintaa ei tarvitse hinkata ennen maalaamista. Hyvin peittävä maali on käyttövalmis sellaisenaan, mutta jos haluat läpikuultavaa pintaa, ohenna maalia vedellä. Jos epäilet maalin tarttuvan johonkin pintaan huonosti, voit käsitellä maalattavan pinnan Primer & Sealer -pohjustusaineella. 


Antique Wax -vahat suojaavat maalipintaa, jos esine tai huonekalu tulee jatkuvaan käyttöön, on altis lialle tai hankaukselle. Läpinäkyvän vahan ohella voit kikkailla värillisillä vahoilla ja saada aikaan vaikka kivoja patinoituja pintoja. Helmiäisvaha taas antaa pinnalle kauniin hohteen.



Moni pienesine ja huonekalu sai kurssilla uuden maalipinnan. Siveltimen ohella kokeiltiin telaa ja sientä. Sivellin sopii kaikkeen, tela suuriin tasaisiin pintoihin ja sieni kadottamaan siveltimen jäljet sekä koristelemaan sablonin avulla.

 Pari kerrosta maalia riitti useimmissa tapauksissa peittämään myös oksakohdat puuesineissa. Maalin kuivumisaika on noin 30 minuuttia eli nopeasti pääsi uuden maalikerroksen sekä halutessa vahan kimppuun.








Innostus kasvoi kurssipäivien jälkeen, ja moni sanoikin jatkavansa vielä kotona maalaamista. Tällä maalilla voi maalata vaikka keittiönpöydän ääressä kavereiden tai lasten kanssa.


Maalasin kurssilla pienen muovitarjottimen, puisen jalallisen tarjoilukulhon ja suuren säilyketölkin. Kalkkimaali levittyi helposti ohentamattakin ja myös vaha liukui mainiosti siveltimen alla. 100 ml:n purkki riitti vielä kotona kuluneen 5 €:n kirppistuolin kunnostukseen.

Tuolin maalipinta oli sen verran lohkeillut, että hioin pinnan hienolla hiomapaperilla käsin ennen maalaamista. Kaksi kerrosta maalia ja kerros vahaa uudisti tuolin täysin. Lohkeilleen istuinosan päälle lisäsin vanulevyä ja pintaan leikkasin rikkinäisestä seinävaatteesta osan. Kankaan kiinnitin huonekalunitojalla ja niittien päälle liimasin vielä turkoosia polvekenauhaa. Uniikki lopputulos, mitäs tykkäät?



Tämä maalimerkki täytti odotukseni ja sai innostumaan kalkkimaalauksesta uudelleen. Kurssilta saatujen vinkkien avulla saatan uskaltautua joskus myös värillisten vahojen testaukseen.

Ovatko kalkkimaalit sulle tuttuja? 

Mukavaa viikonloppua, terkuin Suska.

                                 *Kurssimateriaali saatu blogiyhteistyönä Taito Itä-Suomen kanssa.