Mökkikeittiön uusi vanha ruokailuryhmä 0 €

 

Mökkikeittiön kierrätyskalusteet lähtivät liikkeelle tyttären tarpeesta löytää pyöreä pöytä ja pinnatuolit uuteen kotiinsa. Laitoin viestin fb:n roskalavaryhmään, josta sain hetimmiten vastauksen pyöreästä pöydästä. Hain pöydän, koska arvelin keksiväni sille käyttöä, jos tytär on jo löytänyt omansa.

Ja niinhän siinä kävi, että hän oli samoihin aikoihin hakenut Ikean valkoisen pyöreän pöydän Espoon vastaavasta ryhmästä.

Ensin irrotin pöydän pinnasta sisustusmuovin ihan vain repimällä pala palalta. Kuulin, että pöytä oli myös maalattu.

Pinnassa oli paljon epätasaisuuksia, joita rapsuttelin kostuttamalla ensin pöydän pintaa ja sitten työntämällä hitusen pehmennyttä maalia pois tasoituslastalla. Tein hommaa aurinkoisena päivänä pihalla, jonka vuoksi en voinut kuumentaa pöydän pintaa kuumailmapuhaltimella maalin pehmentämiseksi. Vesi ei ollut kovin tehokas apu, mutta niin vain homma eteni. 

Lopuksi hioin pöydän pinnan hienolla hiomapaperilla käsin.

Maalaamisen ajaksi vein pöydän kannen sisälle pukkijalkojen päälle. Kaapista löytyi puolikiiltävää valkoista huonekalumaalia, jonka levitin pienellä telalla. Kuivatus, kevyt hionta ja homman toisto. Telan jälki on erilainen kuin pensselin ja miellytti mua enemmän.

Vanerituolit löysin ullakolta. Olin ostanut ne Ikeasta puupintaisina 17 vuotta sitten, maalannut valkoisiksi jossain vaiheessa ja jostain kumman syystä jemmannut niitä mökin ullakolla, vaikka yleensä luovun aika helpolla vanhoista huonekaluista uusien tieltä. Niille riitti pesu, kevyt hionta ja uusi maalikerros pintaan, kun maalia riitti.

                   Siinä 0 €:n uudistus, joka kyllä sekä piristi, toi valoa ja ennen kaikkea tilaa.

Pienessä mökkikeittiössä ainut paikka ruokapöydälle löytyy päätyikkunan ääreltä. Toisella sivulla on hellat ja toisella kylmälaitteet ja tiskipöytä astiahyllyineen. Tila on haastava, jotta kulku jääkaapille tai miehen rakentamalle ruokakomerolle olisi esteetön.

Meillä oli aikaisemmin tässä perinteinen kantikas puupöytä ja hermo meni lähes päivittäin, kun siirtelin kalusteita päästäkseni kaapeille.

Laitoin pöydän ympärille vain kolme tuolia, jolloin kulkutila lisääntyi entisestään. 

Ja taas mennään eteenpäin ilman isompaa keittiöremppaa.

Mukavaa kesäsunnuntaita sulle, terkuin Suska. 

Tuolit takaisin käyttöön

Olen viime aikoina siivonnut urakalla Koivulan varastoja ja ullakkoa. Heittänyt turhaa pois ja kierrättänyt seuraaville omistajille hyviä, käyttökelpoisia huonekaluja.

 Niitä hommia, joita vain siirtää, kun ei jaksaisi käydä läpi laatikkoa laatikon perään. Mutta hauskaakin on ollut. Varsinkin hetket lasten valokuvissa ja kouluaikojen muistot on ollut mukava elää ajatuksissa uudestaan.

Nämä tuolit ovat olleet varastossa vuosikausia ja rehellisesti sanoen en edes muista, mistä olen nämä meille käytettyinä joskus hankkinut.

Yritin kerran myydä tuoleja fb-kirpparilla, mutta kiinnostusta ei ollut. Väri lienee yksi syy. Vaikka se on mun makuun ihana, ei ehkä helpoin mahdollinen yhdistää muihin huonekaluihin.

Kaivoin tuolit muiden tavaroiden takaa ja päätin maalata ne kalkkimaalilla pieneen kaupunkikotiin käyttöön. Nyt kun kaikki korit ja punokset ovat niin ajankohtaisia, nämä kenties banaaninarusta punotut istuimet näyttävät taas kerran oikein kivoilta.

Elokuussa sää sallii kässähommat vielä ulkona ja jos sinulla on kasvihuone, kesäkeittiö tai muu katos, sen suojassa on mukavampi maalata kuin sisällä.

Näin se käy:

1. Avaa pohjasta ruuvit ja poista istuimet.

2. Jos liitokset ovat löystyneet, lisää hieman puuliimaa ja naputtele tuolin runko tiiviiksi. Kun laitat puupalan vasaran ja tuolin väliin, ei puiseen runkoon tule ikäviä jälkiä ja lommoja vasaran iskuista.

3. Tuolien ei tarvitse näyttää uusilta, eikä kalkkimaalin kanssa tarvita sen suurempia pohjatöitä, mutta pyyhi tuolit kuitenkin kostealla rätillä puhtaiksi ennen maalaamista.

4. Ohenna kalkkimaalia tarvittaessa vedellä ja sekoita hyvin. Sudi kaksi kerrosta maalia ja kuivata välillä riittävästi.

5. Kun käsittelet tuolien rungot vielä vahalla, tuoleja on mukavampi käyttää, eikä maalipinta ole arka kosteudelle. Kalkkimaalihan kuivaa todella nopeasti, mutta jos levität vahaa liian pian maalaamisen jälkeen, vaharätti pyyhkii huonekalun pinnasta tuoretta väriä mukanaan. (tästäkin on kokemusta :)) Vahan levitykseen sopii suti tai rätti. Itse hieroin vahan ohuella puuvillakankaalla ja hankasin kiiltäväksi puhtaalla samanlaisella kankaalla.

 6. Pese istuinosat tarvittaessa miedolla pesuaineella juuriharjan kanssa. Kuivata kesätuulessa ja ruuvaa paikalleen.

Mukavaa elokuun iltaa sulle, terkuin Suska.

Nahkahousuista tuolinpäällinen + arvontamuistutus

Pengoin säilytyskorista kankaita tyynynpäällisiä varten. Samasta laarista löytyivät kirppikseltä ostetut nahkahousut, jotka olin hankkinut ihan vain materiaalin vuoksi. Tietämättä housujen tulevaa käyttötarkoitusta moni sanoisi ostosta turhaksi hamstraukseksi, mutta parin euron sijoitus laadukkaaseen käsityömateriaaliin ei harmittanut ketään.

Ja niinhän siinä kävi, että tyynyjen ompelu siirtyi, kun aloin leikata nahkahousuista suikaleita vanhan tuolin istuimeen. Muutokseen ei tarvittu housujen lisäksi kuin sakset ja huonekalunitoja. 

Samettipehmusteinen tuoli muuttui edukseen ja on nyt just sopiva eteiseen.

Nahkaakin jäi, joten kierrätys kannatti. 

Työpöydän eteen fiksasin hieman jo aikaisemmin kalkkimaalilla maalaamaani tuolia. Istuinpehmusteen sininen seinävaate vaihtui paksuun marikankaaseen. Niitit peitin jälleen polvekenauhalla, jonka liimasin paikalleen.

Ja vielä muistutan tarjotinarvonnasta, joka löytyy täältä. Voit osallistua vielä muutaman päivän ajan, joten kurkkaa linkki, face ja/tai insta ja moninkertaista voittomahdollisuutesi.

Kirpakkaa syyssunnuntaita, terkuin Suska.

Pienen budjetin koti

Pienen kaupunkikodin sisustaminen on edennyt hiljalleen edullisten ratkaisujen kautta. Tässä kohtaa en halua satsata sisustukseen yhtään enempää kuin on pakko, joten kierrätys ja itse tehty riittävät edelleen mainiosti. 

Kuvassa näkyvään kokonaisuuteen olen satsannut noin 5 €, minkä pöydän jalkoja korottavat suuret puuhelmet maksoivat. 

Koivulan varastoja ja kaappeja on tyhjennetty. Pieni ruokapöytä on sukulaiselta saatu, mutta liian matalana se päätyi aikanaan varastoon. Maalasin pöydän kalkkimaalilla ja vahasin käytännöllisemmäksi. Jalkoihin ostin ensin pyörät, mutta eivät näyttäneet vanhassa 50-luvun pöydässä kivalta. Sitten keksin nuo helmet. Mies neuvoi poraamaan puuhelmien reikiä osittain hieman suuremmiksi, etteivät ruuvien kannat pöydän painon vuoksi halkaise helmiä. Hyvin toimii. Lopuksi vahasin myös helmet.

Tuolit ovat keräilyeriä. Yksi kirppikseltä, toinen kierrätyskeskuksen ilmaislavalta ja pari ystävältä lainassa samalla kalkkimaalillla maalattuna.

Hyllyilläkin on historia, tai oikeastaan vain toisella. Ystävä toi sen minulle vuosi vai jo kaksi sitten Ikeasta, kun osti itselleen kasvihuoneeseen kyseisiä hyllyjä. Omani odotti paketissa aikaa parempaa, joka on nyt. Ja vielä myytiin Ikeassa samoja hyllyjä, joten olohuoneen kukka-, kirja-, levyhylly sai kaverin 12 €:lla. 

Työpiste tyttären huoneessa maksoi 10 € eli tuon uuden pöytälevyn verran. Muut tavarat löytyivät Koivulasta. Tuoliin tein uuden pelkistetymmän istuinpehmusteen marikankaasta entisen gobeliinin päälle.

Vaikka mitä vielä tarvitaan, mutta hyvin menee näinkin. Mukavaa keskiviikkoa, terkuin Suska.

Keittiön kevätmeikki

Verhokapparakkauden loppumisesta se alkoi, Koivulan pienen keittiön kevätmeikki. Olin jo niin kyllästynyt erilaisiin kappoihin ja salusiineihin, kun olin ostanut ja tehnyt niitä vuosien mittaan monenlaisia.

Päädyin rullaverhoon tai ainakin rullattavaan suoraan verhoon. Olisin voinut tehdä helposti rullaverhon haluamastani kankaasta vanhaa mekanismia hyödyntäen, mutta sitten ikkunan ylle tehdyn hyllyn verhotanko olisi näyttänyt tyhmältä ja tyhjältä sen edessä.

Ompelin Finlaysonin Corona-kernistä suoran kappaleen, jonka yläosa pujottautui verhotankoon ja alakäänteen sisälle pujotin salusiinien metallisen verhotangon. Rullailen verhon aamuin illoin ihan käsipelillä juuttinaruihin, jotka olen solminut haluamalleni korkeudelle.

Vanhat keittiötuolit tarvitsivat maalia ja uutta kangasta. Lattialla lojuva ruskeavalkoinen talja alkoi jo näyttää pelkältä harmaalta nahalta, joten sen oli aika siirtyä kasvihuoneen seurustelupäätyyn.

Mustat tuolit maalasin uudelleen mustiksi, sillä niiden kankaiset istuinosat olivat vielä hyvässä kunnossa. Ukkini tekemälle jakkaralle meinasin tehdä myös mustan värihuuhtelun, mutta muutaman harmaan ja pimeän päivän jälkeen janosinkin väriä, uutta elinvoimaa vihreästä.

 

Jakkaran ensimmäinen maalikerros oli tosi tymäkkä vihreä, joten pintasilaukseen sekoitin hieman valkoista ja johan tuli mieleinen sävy. Valkoinen tuoli uudistui vain kankaalla, sillä Marimekon Räsymatto näytti ihan kivalta sen istuinosassa, vaikka runko jäi kuluneeksi valkoiseksi. Ainakin toistaiseksi.

Vihreän kevätmeikin ruokapöydän ympärille kokosi yhteen kirkkaanvihreä matto. Muistelin, että olin ostanut noin 15 vuotta sitten sellaisen maton lastenhuoneeseen ja kun tarpeeksi ullakolla mylläsin, matto löytyi.
Arvatkaa vain, kuinka ilahtunut se oli, kun pääsi pois rojujen alta piristämään aamujani värillään. Hieman oli kulunut eikä muutenkaan parhaassa terässä, mutta lupasi sinnitellä kesään asti, että pääsee uimaan.

                                                          Väriä pintaan, terkuin Suska.