Mökin makkarin uusi tapetti

Heipat, mitäs sinne?

Täällä ollaan vaihteeksi mökillä työhommissa, mutta menihän se tämäkin päivä ainakin yhtä mukavissa merkeissä, kun makuuhuone sai uutta ilmettä aamupäivällä.

Mulla oli jo varattuna kyseiseen seinään toisenlainen tapetti, mutta kun kirpparilta rullan ostin, ei sitä ollut riittävästi koko seinään. Suunnittelin seinän ylä- ja alaosan maalaamista, keskiosan tapetointia ja hyllyä koko seinän pituudelta yläreunan liitoskohtaan. Ihan kiva idea, mutta tekemättä on jäänyt.

Pari päivää sitten kävin Clas Ohlsonilla ja kaksi lehtitapettirullaa pysäytti alelaarilla, 2,99€/rulla. Mikä ettei, jatketaan huoneen lehtivihreitä sävyjä vielä näyttävämmin, kun lehmuksenvihreäksi maalatut seinätkin ovat miellyttäneet jo vuosia. Tapettiliimaa löytyi mökiltä ennestään, joten kovin kalliiksi ei tämä remppa tullut.

Hihat käärittiin heti aamusta ja parin tunnin päästä olikin kiva näpsiä kuvia puhelimella aamupäivän kirkkaassa auringossa.

Mukavaa viikkoa, otetaan yhteyksiä, terkuin Suska.

 

Mökin olkkarin pieni pintaremppa

Vappuna innostuin sekoittamaan maaleja ja maalasin mökillä olkkarin kulahtaneen vaaleanharmaan seinän vihreäksi. No eihän se sitten tietenkään sopinut yhtään petroolin väriseen seinään, josta olin tykännyt jo vuosia.

Mutta tapetti, olisiko taas sen vuoro? Alennusmyyntien selailua pari päivää ja kotimatkalla Bauhausista oheinen tapetti.
Itse olin ajatellut vihreävalkoista peikonlehtikuvioista tapettia, mutta miehen mielestä se oli liian voimakas. Annoin päätösvallan hänelle ja toivoin vain, että kuosissa olisi lehtikuvioita.

Valinta on mielestäni tosi ihana! Se ei hyökkää väreillään, mutta on riittävän mielenkiintoinen. Ja non wowen -tapettina helppo kiinnittää, joten homma hoitui nopeasti.

Kaihtimet ostin Jyskin alesta, muutoin kierrätin taas omia vanhoja esineitä kaupunkikodista ja ullakolta. Maton saatan vaihtaa kesäksi valkoiseen, mutta vielä tämä on koiraystävällisempi valinta valoisampaan pieneen olohuoneeseen. Lattialistoja vaille valmista, mutta halusin jo näyttää lopputuloksen, kun projektikuvia jaoin instan stroryssa jo remppavaiheessa.

Kesää kohti vaihtevassa säässä, terkuin Suska.

Ja Raksamessujen liput voittivat...

Pihan laittaminenhan se on monen mielessä jo tähän aikaan vuodesta. Lahden messujen järjestämiltä Raksamessuilta löydät viikonlopun aikana paljon ideoita niin pihahommiin kuin muuhunkin rakentamiseen.

Vanhan messukuvan myötä Onnittelen Tanja Dahlströmia ja Karoliina Rannetta, jotka voittivat liput messuille. Voittajille on ilmoitettu voitosta.

Mukavaa viikkoa kaikille, terkuin Suska.

Pikaiset heipat ja saunaan

Pikaiset heipat uusien kirjojen kuvausten ja reissujen välistä. Meillä on myös alkanut jälleen eli jatkunut kattoremontti ja nyt on Koivulan katosta toinen lape yhtä suurta kattoikkunaa. Jippii, että sää on ollut sillekin työlle suosiollinen.

 Nyt kuitenkin huutelen miehen pois katolta saunan lauteille. Vanhan sauna/varastorakennuksemme edusta näyttää tänä kesänä tältä. Olen tyrkännyt emaliastioihin minimaissia, mansikkaa, mustasilmäsusannaa, miljoonakelloa ja risuamppeliin verenpisaran. Jo ränsistyneiden risukirjainten alapuolelta on irronnut sana, joka löytyy kirjastani Luonto sisustaa.

                 Mitähän siihen sommittelisi seuraavaksi? Aurinkoista viikkoa, terkuin Suska.

Keittiön kevätmeikki

Verhokapparakkauden loppumisesta se alkoi, Koivulan pienen keittiön kevätmeikki. Olin jo niin kyllästynyt erilaisiin kappoihin ja salusiineihin, kun olin ostanut ja tehnyt niitä vuosien mittaan monenlaisia.

Päädyin rullaverhoon tai ainakin rullattavaan suoraan verhoon. Olisin voinut tehdä helposti rullaverhon haluamastani kankaasta vanhaa mekanismia hyödyntäen, mutta sitten ikkunan ylle tehdyn hyllyn verhotanko olisi näyttänyt tyhmältä ja tyhjältä sen edessä.

Ompelin Finlaysonin Corona-kernistä suoran kappaleen, jonka yläosa pujottautui verhotankoon ja alakäänteen sisälle pujotin salusiinien metallisen verhotangon. Rullailen verhon aamuin illoin ihan käsipelillä juuttinaruihin, jotka olen solminut haluamalleni korkeudelle.

Vanhat keittiötuolit tarvitsivat maalia ja uutta kangasta. Lattialla lojuva ruskeavalkoinen talja alkoi jo näyttää pelkältä harmaalta nahalta, joten sen oli aika siirtyä kasvihuoneen seurustelupäätyyn.

Mustat tuolit maalasin uudelleen mustiksi, sillä niiden kankaiset istuinosat olivat vielä hyvässä kunnossa. Ukkini tekemälle jakkaralle meinasin tehdä myös mustan värihuuhtelun, mutta muutaman harmaan ja pimeän päivän jälkeen janosinkin väriä, uutta elinvoimaa vihreästä.

 

Jakkaran ensimmäinen maalikerros oli tosi tymäkkä vihreä, joten pintasilaukseen sekoitin hieman valkoista ja johan tuli mieleinen sävy. Valkoinen tuoli uudistui vain kankaalla, sillä Marimekon Räsymatto näytti ihan kivalta sen istuinosassa, vaikka runko jäi kuluneeksi valkoiseksi. Ainakin toistaiseksi.

Vihreän kevätmeikin ruokapöydän ympärille kokosi yhteen kirkkaanvihreä matto. Muistelin, että olin ostanut noin 15 vuotta sitten sellaisen maton lastenhuoneeseen ja kun tarpeeksi ullakolla mylläsin, matto löytyi.
Arvatkaa vain, kuinka ilahtunut se oli, kun pääsi pois rojujen alta piristämään aamujani värillään. Hieman oli kulunut eikä muutenkaan parhaassa terässä, mutta lupasi sinnitellä kesään asti, että pääsee uimaan.

                                                          Väriä pintaan, terkuin Suska.

Eteisremppaa ja talon historiaa

Koivulan eteisremppa on käynnistynyt monenlaisten pohdintojen jälkeen. Pieni tila, johon pitäisi mahduttaa raput yläkertaan, uusi kylppäri, vaatesäilytys, lämminvesivaraaja ja ja ja..

Vuosia sitten on jo tehty putkityöt vessaa ja suihkua varten samalla, kun lattia ja kaikki sen alla uusittiin. Uudelle kylppärille on näin varattu paikka eteisen toiseen päätyyn ulko-oven viereen. Nyt mies aloitti remontin rappusista. Niihin löytyi varastosta samoja lautoja, mistä hän aikoinaan teki alakertaan uuden lattian.

Kun palapeli eteni, piti välikattoa purkaa. Puruja valui ja sotku oli melkoinen. Ja sitten mies teki purujen seasta löytöjä. Aarteitako? No miten sen nyt ottaa.
Kun ostimme talon irtaimistoineen, haaveilin tekeväni vanhasta talosta ihania löytöjä antiikkikaapeista Arabian astioihin. Enimmäkseen talo oli kuitenkin täynnä nuotioon kelpaavia romuja. Seinäeristeinäkin oli 80-luvun Hesareita, ei esim. sanomalehtiä vuodelta -48, jolloin talomme on rakennettu.

Puruista löytyi vanhoja etikettejä, joista voi päätellä, että ei ole Koivulan historiassa pulloon syljetty. Saman huomion olen tehnyt jo monesti myös puutarhaa kaivellessani, kun mullan mukana lapio löytää korkkeja milloin mistäkin puskien juurilta. Onko täällä asunut piilojuoppoja, jotka kävivät hörpyillä marjapensaiden suojissa ja yläkerrassa? Vai oliko etiketit jätetty muistoksi menneistä vuosista, kuten itse olen kirjoitellut tapettien ja seinälevyjen alle viestejä tuleville polville?

Mielenkiintoista. Osa talomme historiaa on nyt kuitenkin taltioitu ainakin tänne valokuvin. Katsellaan eteistä lisää sitten, kun remppa taas etenee.

                                                     Kepeää keskiviikkoa, terkuin Suska.

Koivulan keittiössä

Koivula oli erinomaisen huonossa kuosissa ostohetkellä. Silloin olin iloinen kyvystä visioida tulevaa. Sitä, miltä huoneet voisivat näyttää pienen tai hieman suuremman fiksauksen jälkeen.

Keittiöstä olisin halunnut niin suuren, että sinne mahtuu piiitkä pöytä penkkeineen, mutta muutamaa neliötä oli vaikea venyttää. Joskus sitten toisen ikkunan tilalle pariovet ruokahuoneeseen. Pystypanelointi kattoon asti ja valkoinen piti keittiön myös olla. Sellainen vanhalle talolle sopiva pieni keittiö nyt tässä vaiheessa. Itse tehty ja edullinen.

                                                        Tällainen keittiömme oli ennen.

                Yläkaapit pois, kierrätyskaakeleita välitilaan ja avohyllyjä tiskipöydän yläpuolelle.

Hellakin näytti aika lohduttomalta, mutta kunnostuksen ja maalauksen myötä toimii toistaiseksi hyvin. Seinät menivät myös uusiksi.

Kävin kaivelemassa tuttavan varastossa lisää jämälaattoja, kun omat loppuivat heti alkuun. Ensin suunnittelimme kuviot paperille.

Sitten mies latoi laatat seinälle. Saumojen kaunis harmaa sävy on oikaisulaastia, jolla mies korjasi seinän. Hyvin on toiminut ilman virallista saumauslaastia.

                                               Nyt hellanurkkaus näyttää tällaiselta.

Mies rakensi itse myös kivan astiakaapin, jossa hyödynnettiin vanhoja koulun ikkunoita. Oikeastihan kodissa näyttää tällaiselta. Astiakaapissa säilytetään muutakin ja muistilapputeline pursuaa kortteja, kuvia ja kuitteja. Sitten tulee stailaaja, joka poistaa kaiken lehtikuvauksia varten tai ompelee ainakin verhot astiakaappiin.

Sisäovet odottavat maalausta. Rapsutus on jo alkanut, mutta liitutaulutarralla somistettuna keittiön ovi saa toimia hetken ilmoitus- ja reseptitauluna.

Yksityiskohdat tekevät kodin ja niillä on helppo muunnella sisustusta vaikka vuodenaikojen mukaan. Makukin muuttuu ajan kuluessa. Mutta nyt näin. Pieniä yksityiskohtia ovat esimerkiksi nämä DIY-magneetit kivistä ja kaarnasta lapsen kanssa askarreltuna. Mukavaa viikonloppua, terkuin Suska.