Koivulan puutarhassa + puukässäkirjan voittaja

Terveisiä vallattomasti villiintyneestä Koivulan puutarhasta!

Kun aloin hoitaa sitä yli 10 vuotta sitten, se oli autiovuosien jälkeen hyvässä kasvussa kaikkea, mikä luonnossa lisääntyy tekemättä mitään. Suunnittelin ja punnersin alue toisensa jälkeen ja hoidin kuntoani maata kääntämällä. Kun pääosat oli raivattu, nurmikkoa ja istutuksia saatu sekä upea kasvihuone ja terasseja, portteja sekä pergola rakennettu, alkoi tuntua, että voisi sitä muutakin kesäisin tehdä. 

Pari viime vuotta puutarha on ollut ihan hunningolla. Olen vain ihmetellyt, miten nopeasti luonto taas ottaa omansa. Valtaa aurinkoisen kallioterassin, joka on pohjustettu hyvin kahdesti ja johon on kärrätty soraa kuorma toisensa jälkeen. Valtaa vanhoilla tiilillä rajatut kasvimaaruudut, kukkapenkit. Kun joskus harjasin kallioita puhtaiksi, ihmettelen nyt miten paksusti voi sammalta ja heiniä niiden sileässä pinnassa kasvaakaan.

Tänä kesänä innostuin taas hieman ja kitkin, kitkin ja kitkin, kunnes kroppa pyysi rauhoittumaan. Osaanhan minä näinkin katsella ja iloita puutarhastani, tyynen viileästi. Totesinkin tuttavalle, että tämä on tällainen metsäpuutarha, jossa olen yrittänyt muuttaa maisemaa mieleisekseni, mutta antanut myös luonnon tehdä tehtävänsä.

Olen armollisempi itselleni, jos aika ei riitä kaikkeen ja näin voin paljon paremmin!

Ja sitten Jokanaisen puukässää -kirjan arvontaan. Kiitos jälleen teille ihanat, jotka olitte kiinnostuneita perinteisistä kädentaidosta.!

Kun kaikki kerätyt äänet laitettiin yhteen, onnetar arpoi voittajaksi 

Napin, joka kommentoi täällä blogin puolella seuraavasti:

Nappi28. kesäkuuta 2020 klo 12.43

Kuulostaa kivalta ja inspiroivalta kirjalta, joten mukana myös :)

                                       PALJON ONNEA ja inspiroivia lukuhetkiä kirjan parissa!

      Laitatko yhteystietosi sähköpostiini, niin saan kirjan postiin.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille, terkuin Suska.

Kesäkuun kranssi + muistutus arvonnasta

Vielä ehtii pyöräyttää kesäkuun kranssin.

Se syntyi Koivulan puutarhan kukista ja vihreistä lehdistä metallirenkaaseen. Pieninä nippuina sidoin ohuella puolalangalla renkaaseen. Hetken ilahduttaa ulko-ovessa ja muistuttaa luonnon ja hoidetun puutarhan kumppanuudesta.

Niin vähän tulee kuvattua nykyisin vallattomana rehottavaa vanhan talon pihapiiriä, että hyvä tehdä edes näitä kransseja, jotka kertovat kukkien kasvaneen ja kukoistaneen tänäkin vuonna.

Ja vielä vinkkaan Jokanaisen puukässää -kirjan arvonnasta, johon voit osallistua muutaman päivän ajan klikkaamalla tästä.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa sulle, terkuin Suska.

Luonnonkukkapäivä 19.6.

Luonnonkukkien päivää vietetään maassamme tulevana sunnuntaina. Eri puolilla maata järjestetään 86 opastettua ja ilmaista luonnonkukkaretkeä vapaaehtoisten oppaiden kanssa. Retket ja niiden paikkakunnat löytyvät täältä: www.sll.fi/luonnonkukat

Yhteispohjoismaisen Luonnonkukkien päivän juuret ovat Tanskassa, jossa Luonnonkukkien päivää on vietetty vuodesta 1988 lähtien. Tiesitkö, että Suomessakin teemapäivää on vietetty vuodesta 2003?

Päivän tavoitteena on yhteisen luontokokemuksen tarjoaminen ja kasvituntemuksen edistäminen. Teemapäivän suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän kirjoittaa tervehdyksessään, kuinka tietoisuus ympäröivästä luonnostamme lisää myös tietoisuuttamme siitä, miten toimemme vaikuttavat luontoon.

 

Luonnonkukkien päivän järjestävät yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen biologian seura Vanamo ry, Societas pro Fauna et Flora Fennica rf, Metsähallitus Luontopalvelut, Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö, Suomen ympäristökeskus sekä Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry.

 

 

Luonnonkukkien päivällä on vuosittain vaihtuva teemalaji. Vuoden 2016 teemalajina on koiranputki. Se on aina ollut yksi lemppareistani ja juhlistanut niin häitäni kuin muita kesäjuhlia. Luonnonkukkien nimissä olen ihan yhtä huono kuin muidenkin kasvien tunnistamisessa. Asian voisin toki korjata sunnuntaina esimerkiksi Mikkelissä tai Ristiinassa, missä minua lähimmät retket järjestetään.

Luonnonkukat ovat ihana muisto lapsuudesta ja jälleen lähellä, kun niitä kasvaa ojanpientareiden ohella Koivulan pihapiirissäkin, terkuin Suska.
 

 

Heinäkuinen kukkakimppu

Kesällä somistetaan kotia kranssien sijaan kukkakimpuilla. Heinäkuinen kimppu henkii huolettomuutta ja on valkoisena kevyt ja ilmava.
Koiranputki on mun lemppari. Sitä olen kuvannut ja piirtänyt useasti, mutta vielä en ole onnistunut haluamallani tavalla. Päivänkakkara muistuttaa lapsuuden piiitkistä ja lämpimistä kesistä. Akileijaa löytyy oman puutarhan perennapenkistä muutamaa väriä, mutta valkoiset pongasin aamulenkillä tienposkesta.
Millintarkka asettelu on turhaa. Laita kukat astiaan sen pituisina kuin satuit ne poimimaan, niin hyvältä näyttää.

                                                 Leppoisaa sunnuntai-iltaa, terkuin Suska.

Iltalenkin ihmeet

Otin kameran mukaan iltalenkille. Niin on kylmää ja tuulista, etten aluksi huomannut kuin värikkäinä kukkivat pientareet kylätien varrella. Mutta luonnonkukat pyysivät kumartumaan, katsomaan kameran kautta oikein läheltä.

             Useammin kun rauhoittuisi ja katsoisi tarpeeksi tarkkaan, näkisi aika paljon enemmän.

Istuisi vaikka korituolikeinuun kallion kupeeseen omalla pihalla ja huomaisi, että luonto on vallannut ympäristön nopeasti, kun en ole ehtinyt kitkemään. No nyt en enää raaski, ainakaan noita ihanasti levinneitä metsämansikoita, terkuin Suska.