Tuftaus tutuksi kirjan ja käsityön kautta

*Kirja saatu blogiyhteistyönä

Sain jo loppukesästä Kustannus Mäkelältä Tuftaus tutuksi -kirjan tutkittavaksi ja testiin. Olen kokeillut kyseistä käsityötekniikkaa joskus vuosia vuosia sitten ja innostuneena selasin kirjan ihania malleja ja suunnittelin heti omia.

Kirjan on tehnyt torontolainen taiteilija Arounna Khounnoraj. Naisen monipuolista luovuutta pääset ihailemaan kattavammin hänen ig-tilillään @bookhou.

Kirjan valokuvat ovat Catherine Frawleyn käsialaa ja teoksen on suomentanut Seija Kallinen.

Kirjassa on tosi kivoja malleja moderneista kuvioista luontoaiheisiin. Ne kaikki sopivat hyvin koriste- ja käyttöesineisiin. Jokaiselle mallille on työvaihekohtainen ohje, joka helpottaa sen valmistamista.

Luin kirjan opastuksen työvälineistä ja materiaaleista sekä vinkit omien mallien suunnittelusta, mutta homma tyssäsi heti alkuunsa, kun ostin ensimmäinen neulan.

Mietin askarteluliikkeessä, että nyt hyödynnän kaikki vanhat villalankojen jämät ja tikkailen niillä tyynynpäällisiä ja tauluja, joten ostin suhteellisen suurella reiällä varustetun jämäkän neulan. Sitten en löytänytkään neulalle sopivaa kangasta, koska yritin valita kankaat ja langat kierrätysmateriaalien joukosta. 

Kirjan mukaan suuri neula olisi paras valinta harvaan kudotuille pellava- tai juuttikankaille. Menin lähimpään kangaskauppaan, josta ei myöskään löytynyt sopivia kankaita. Ostin sitten kokeeksi kirjontaan tarkoitettua aida-käsityökangasta. Jostain olin lukenut kankaan sopivan myös tuftaukseen, mutta vaikka kuinka pingotin sen tiukasti kehykseen, ei onnistunut. Lanka ei vain pysynyt kankaassa, vaan karkasi matkoihinsa. 

Huoh, homma jäi hetkeksi jäähylle!

Sitten päätin ostaa uuden ohuemman neulan, joka sopi pyyhetehtailusta ylijääneiden pellavakankaiden kanssa mainiosti. Koska työ pitää tosiaan pingottaa kehyksiin, otin olkkarin seinältä yhden taulun lainaan ja nidoin kankaan kireästi sen ympärille.

Mies sanoi kokeiluani silmäksi, joten nimesin sen Kukkien katseluksi. Vielä on harkinnassa, päätyykö tämä mihinkään vai ei.

Tein sitten samoilla lankojen jämillä toisenkin työn suoraan kirjontakehykseen sopivaksi ja se pääsi heti seinälle.

Lopputulema on positiivinen, vaikka pakko sanoa, että välineet on oltava oikeanlaiset tässä käsityötekniikassa. Nyt jälkikäteen mietin, että saatan vielä kerran kokeilla sitä aida-kangastakin, kun on pienempi neula. Toimii sitten tai ei, onpahan kokeiltu.

Kirjalle vahva suositus!

Kustannus Mäkelän verkkokaupassa se on nyt tosi hyvään hintaan kirjamessujen tarjouksena.

Tuftailemisiin, terkuin Suska.

Mökin olkkarin pieni pintaremppa

Vappuna innostuin sekoittamaan maaleja ja maalasin mökillä olkkarin kulahtaneen vaaleanharmaan seinän vihreäksi. No eihän se sitten tietenkään sopinut yhtään petroolin väriseen seinään, josta olin tykännyt jo vuosia.

Mutta tapetti, olisiko taas sen vuoro? Alennusmyyntien selailua pari päivää ja kotimatkalla Bauhausista oheinen tapetti.
Itse olin ajatellut vihreävalkoista peikonlehtikuvioista tapettia, mutta miehen mielestä se oli liian voimakas. Annoin päätösvallan hänelle ja toivoin vain, että kuosissa olisi lehtikuvioita.

Valinta on mielestäni tosi ihana! Se ei hyökkää väreillään, mutta on riittävän mielenkiintoinen. Ja non wowen -tapettina helppo kiinnittää, joten homma hoitui nopeasti.

Kaihtimet ostin Jyskin alesta, muutoin kierrätin taas omia vanhoja esineitä kaupunkikodista ja ullakolta. Maton saatan vaihtaa kesäksi valkoiseen, mutta vielä tämä on koiraystävällisempi valinta valoisampaan pieneen olohuoneeseen. Lattialistoja vaille valmista, mutta halusin jo näyttää lopputuloksen, kun projektikuvia jaoin instan stroryssa jo remppavaiheessa.

Kesää kohti vaihtevassa säässä, terkuin Suska.

Taipuuko Tikkurilan vuoden väri lempiväreihisi?

Sain Tikkurilalta testattavaksi pienen purkillisen Vuoden väriksi valittua H300 Lemonade -maalia. Sävyn ovat valinneet muotisuunnittelija Laura Juslin ja arkkitehti Lilli Maunula.
Valoisa väri johdattelee kohti kevättä ja on muodissa vaikuttaneita okran- ja sinapinkeltaista vaaleampi ja heleämpi.

Itse olen monenlaisten keltaisten sävyjen ystävä, joten innoissani testasin maalia ensimmäisenä pieneen puiseen tarjottimeen sekä suojaruukkuna toimivaan pärekoriin. Huomattavasti vaaleampi lopputulos kuin kotini muut keltaiset väripilkut, mutta on helppo yhdistää esimerkiksi vaaleaan puuhun ja harmaaseen. Toisaalta Lemonadesta saa tehokkaan parin vaikka mustan kanssa.

Valo vaikuttaa suuresti sävyyn, kuten jo näissä kolmessa eri valaistuksessa otetussa kuvassa näkyy. Värimalleja kannattaakin tutkia juuri siinä valossa ja tilassa, johon maalia on suunnitellut. Maalin kiiltoasteen lisäksi pintojen struktuurit vaikuttavat sävyihin, samoin päivän ja vuodenaikojen kierto.

Edellä mainittu suunnittelijakaksikko oli valitsemassa myös Tikkurilan Color Now 2020 -värikokoelmaa, jonka kahdeksan sävyä saattavat yllättää yhdessä, ehkä osittain haastavatkin ja antavat inspiraation värien uudenlaiseen yhdistelemiseen. Löytyisiköhän näistä sävyistä uusia värejä kodin pieneen pintaremonttiin vai miltä oma lempiväri näyttäisi suurena pintana?

Värien merkityksistä löytyy tietoa kiinnostuksen mukaan, mutta jo se on mielenkiintoista, miten ja miksi lempivärit muuttuvat vuosien myötä, vai käykö niin? 

Jannika, Kati ja Tiia-Janica kertovat lempiväreistään seuraavien kysymysten kautta:

1. Lempivärisi?

2. Missä se näkyy?

3. Onko väri/värit muuttuneet vuosien mittaan?

4.Seuraatko mitään trendejä ja niiden vaihtuvia värikarttoja?

5.Jos nyt maalaisit kodissasi seinän, minkä värin valitsisit?

Jannika Lahti, Helsinki

1. Sinisen eri sävyt.

2. Lempiväri näkyy melkein kaikessa: sisustuksessa, vaatteissa ja pienissä tavaroissa kuten kalentereissa.

3. On ja ei. Nuorempana liila ja oranssi olivat ehdottomia lemppareita, mutta tykkäsin kyllä sinisestä silloinkin. Lopulta muut värit alkoivat olla liikaa ja nyt en tykkää niistä enää ollenkaan. Sininen on säilynyt.

4. Seuraan trendejä, mutta vain osaa niistä lähden itse toteuttamaan. Sisustan aina oman tyylini ja makuni mukaisesti ja otan trendielementtejä mukaan vain, jos ne sopivat kokonaisuuteen. Värikarttoja en ainakaan tietoisesti seuraa.

5. Todennäköisesti juuri joku vaaleansinisen tai turkoosin sävy. Ei mitään liian hallitsevaa, sillä haluan kotiini muitakin värejä.

Kati Heino, Espoo

1. Lempivärini riippuu hiukan tilanteesta. Ehkä petrooli ja ripaus fuksiaa soittelevat sielua parhaiten ja useimmiten tällä hetkellä.

2. Mökillä olen päästänyt petroolin värin irti sisustuksessakin. Myös kotona yhden huoneen väreihin kuuluu petrooli. Pukeutumisessa valitsen herkästi petroolin tai fuksian ainakin tehosteväreiksi.

3. Lempivärini ovat muuttuneet vuosien mittaan. Nuorempana sininen ja oranssi olivat ehdottomat suosikit. Nykyään siedän joissain tilanteissa jopa taupea, vaikka pukeutumiseen en ruskean sävyjä huolikaan.

4. Työni vuoksi joudun olemaan kipeän tietoinen trendeistä, mutta omassa elämässäni pidän kunnia-asiana olla piittaamatta moisista hullutuksista. :)

5. Jaahas, nyt tuli vaikea kysymys. Kotona ei taida seinän väri vaihtua, mutta mökillä voisin yhden keskisinisen seinän maalata hennomman vaaleansiniseksi. Siitä piti tulla vaaleampi, mutta väri näytti isona pintana yllättävän voimakkaalta. Jos saisi siis toivoa, niin sen sävyn vaalentaisin.

Tiia-Janica Mättö, Mikkeli

1. Beige, lila, vihreä ja turkoosi.

2. Lempivärini näkyvät sisustuksessa ja vaatetuksessa.

3. Värit ovat pysyneet melkolailla aina samoina, mutta värien sävyt vaihtuvat vaaleasta tummaan aika ajoin.

4. Trendien mukaan en sen kummemmin kulje, mutta värikartat käyn läpi silloin, kun joku muutos on mielessä.

5. Viimeeksi on maalattu valkoisella, väri taisi olla sen hetken uusissa sävyissä nimeltään "höyry". Jos nyt maalaisin, lastenhuoneeseen tulisi jokin "usvainen" sinertävänharmaa tai sammaleenvihreään vivahtava värisävy.

Missä sinun lempivärisi näkyvät?

Mukavaa viikonloppua, terkuin Suska.