Vatsalihashaaste ja perinneherkku

Nyt alkoi Koivulan mamman kunnostusprojekti, liityin nimittäin muutaman kaverin tavoin Facebookissa pyörivään vatsalihashaasteeseen.
Hullun hommaa, tiedän kyllä, mutta kun tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi itsensä hyvinvoinnin eteen. Kokeillaan kuinka käy!

Nuorisolla näyttää olevan ihan trendinä syödä erilaisia proteiinituotteita liikuntaharjoittelun ja lihasten tueksi. Siihen en vielä höpsähdä, vaan askartelen kivoja välipaloja muuten vain vähän terveellisemmin.

Perinteisestä jälkkäristä eli appelsiinirahkasta unohdin heti alkuunsa kerman pois. Ohensin rahkaa appelsiinien mehulla ja lorauksella jogurttia, kun sitäkin sattui kaapista löytymään. Sokeria ihan pikkuisen vain ja vaniljasokeria maun vuoksi. Sekaan vielä murusteltu täysjyvä Digestive-keksi, niin avot, iltapala oli valmis.

Mikään lihashomma tai muukaan ei tietenkään ole yhtä tärkeää kuin puutarhanhoito, joten muistutan vielä arvonnasta, joka on käynnissä keskiviikkoiltaan asti. Osallistumaan pääset tästä.

                                                Mukavaa sunnuntai-iltaa, terkuin Suska.

DIY-sohvapöytä

Katselin kesällä tuttavan luona kyläillessä, että aitan edustalla notkuu puinen pieni pöytä, jossa oli sorvattu jalka. Avasin suuni joku kuukausi myöhemmin ja kävi ilmi, että pöytälevy oli notkahtanut pienen vahingon myötä ja pöytä siirretty pois käytöstä.

Viilupintainen lastulevy ei muutenkaan ollut mieleeni, joten hieroin kauppoja pelkästä käsintehdystä jalasta. Hinnaksi määriteltiin pullo kirkasta ja pöytä oli minun. Kun kerroin kunnostussuunnitelmista miehelle, hän päätti tehdä homman, että tulee tehdyksi kunnolla. Silloin kun joku muu ottaa itselle kaavaillut hommat tehtäväkseen, pidän suuni supussa ja olen tyytyväinen.

                                             Alkuperäinen pöytälevy ja jalka näyttivät tältä.

Mies purki jalan osiin, hio koneella ja käsin sekä liimasi sen entistä tiiviimmäksi. Uusi pöytälevy saatiin kaverilta, mutta vaati alleen tukea, sillä kylmässä säilytettynä liimapuulevy alkaa usein vääntymään lämpimään päästyään. Meiltä löytyi vesivaneria tukilevyksi. Muotoonsahaus pistosahalla, aluslevyn halkaisija hieman pienemmäksi ja taas hiottiin. Pakko myöntää, että jos itse olisin ollut kunnostushommissa, en olisi jaksanut hioa niin mahdottoman kauan. Mietin jo mielessäni, kuinka paljon ohuempi 32 mm:n paksuinen liimapuulevy mahtaa valmiissa pöydässä olla.

Levyt kiinnitettiin toisiinsa liimalla ja ruuveilla. Vanhasta pöytälevystä mies irrotti vielä tukirenkaan jalalle, hioi, liimasi ja ruuvasi paikalleen. Ja sitten vain jalan kiinnitys uuteen, hieman entistä suurempaan pöytälevyyn.

Meillä on aina varastossa tarpeisiini sopivia valkoista ja mustaa maalia. Olohuoneen pöydän halusin mustaksi, sillä olen joskus kunnostanut puisen keinutuolin samanväriseksi. Ei muuta kuin maalia pintaan pensseli ja pieni maalaustela heiluen. Pari kerrosta ainakin ja arvaattekin, että välillä pitää hieman hioa, ihan kevyesti.

 

                               Mutta kyllä tuli hieno ja meidän pieneen olkkariin täydellinen.
                                                            Kiitos kiitos,terkuin Suska.

Koivulan keittiössä

Koivula oli erinomaisen huonossa kuosissa ostohetkellä. Silloin olin iloinen kyvystä visioida tulevaa. Sitä, miltä huoneet voisivat näyttää pienen tai hieman suuremman fiksauksen jälkeen.

Keittiöstä olisin halunnut niin suuren, että sinne mahtuu piiitkä pöytä penkkeineen, mutta muutamaa neliötä oli vaikea venyttää. Joskus sitten toisen ikkunan tilalle pariovet ruokahuoneeseen. Pystypanelointi kattoon asti ja valkoinen piti keittiön myös olla. Sellainen vanhalle talolle sopiva pieni keittiö nyt tässä vaiheessa. Itse tehty ja edullinen.

                                                        Tällainen keittiömme oli ennen.

                Yläkaapit pois, kierrätyskaakeleita välitilaan ja avohyllyjä tiskipöydän yläpuolelle.

Hellakin näytti aika lohduttomalta, mutta kunnostuksen ja maalauksen myötä toimii toistaiseksi hyvin. Seinät menivät myös uusiksi.

Kävin kaivelemassa tuttavan varastossa lisää jämälaattoja, kun omat loppuivat heti alkuun. Ensin suunnittelimme kuviot paperille.

Sitten mies latoi laatat seinälle. Saumojen kaunis harmaa sävy on oikaisulaastia, jolla mies korjasi seinän. Hyvin on toiminut ilman virallista saumauslaastia.

                                               Nyt hellanurkkaus näyttää tällaiselta.

Mies rakensi itse myös kivan astiakaapin, jossa hyödynnettiin vanhoja koulun ikkunoita. Oikeastihan kodissa näyttää tällaiselta. Astiakaapissa säilytetään muutakin ja muistilapputeline pursuaa kortteja, kuvia ja kuitteja. Sitten tulee stailaaja, joka poistaa kaiken lehtikuvauksia varten tai ompelee ainakin verhot astiakaappiin.

Sisäovet odottavat maalausta. Rapsutus on jo alkanut, mutta liitutaulutarralla somistettuna keittiön ovi saa toimia hetken ilmoitus- ja reseptitauluna.

Yksityiskohdat tekevät kodin ja niillä on helppo muunnella sisustusta vaikka vuodenaikojen mukaan. Makukin muuttuu ajan kuluessa. Mutta nyt näin. Pieniä yksityiskohtia ovat esimerkiksi nämä DIY-magneetit kivistä ja kaarnasta lapsen kanssa askarreltuna. Mukavaa viikonloppua, terkuin Suska. 

Vanhasta uutta Maalla-lehdessä

Tänään postissa tullut uusi Maalla-lehti on paitsi tuhti lukupaketti kesän vietosta, myös Kalajoen loma-asuntomessujen kohteiden esittelijä.

Kesäkotien lisäksi lehdessä on useita lukujuttuja, perinteistä trendeihin. Mainostaa pitää tietenkin myös omia juttuja: Ensin Ritva Tuomen tekemiä ihania kukkakimppuja hyötytarhan kasveista. Lue lehdestä, mistä kasveista Ritva sitoi kimppuja ja kransseja, joita voi haistella, maistella ja kuivata.

Sitten puutarhan istuimiin. Kansituolit ovat vainonneet mua vuosia. Silloin kun niitä oli kaikkialla, en sellaisia halunnut. Muutaman vuoden ajan kansituolit olivat pihasisustamisessa hieman taustalla ja nyt taas ajankohtaisempia. No sellaiset piti uudistaa ja vinkata asiasta muillekin.

Eipä meinannut löytyä vanhoja risoja tuoleja mistään. Ei kirpparilta eikä tori.fi -sivustolta. No sitten ystäväni Merja soitti löytäneensä tuolit käytöstä poistetun roskiksen luota lähikunnasta, joten pääsin kuin pääsinkin jutun tekoon.
Uudistettujen tuolien kangas on Ikean napakkaa sisustuskangasta. Eurokankaassa myydään veneilyynkin mainostettua kangasta, jossa on likaa ja kosteutta hylkivä käsittely. Ohjeet tuolien kunnostukseen näet lehdestä.

Perinteinen lautakeinu tippui vuosikausien jälkeen pihakoivusta, kun sen naru kului poikki. Onneksi se olin minä, joka silloin keinui, eivätkä pienet sukulaislapset.
Seuraavaksi piti saada parikeinu, jossa voisi istua miehen kanssa ja haaveilla kesäyössä.
Sellainen syntyi suhteellisen vaivattomasti vanhasta puutarhapenkistä.

Suurin työ oli virittää koivun oksalle uudet narut, sillä pihamme suojeluspuu ei ole ihan viime vuosina istutettu.

Mieleinen lopputulos ja ohjeet sen toteuttamiseen löytyvät Maalla-lehdestä.
Kokeile sinäkin, mitä vanhoista pihakalusteista voisi pienellä vaivalla kuoriutua. Värejäkin voisi kokeilla reippaasti. Hieman jäi kaivelemaan, etten maalannut kansituolien runkoja vihreällä ja valinnut kankaaksi maalauksellista kukkakuosia, jossa on kaikkia ihanan kirkkaita värisävyjä.

                                     No seuraavat tuolit sitten sellaisiksi, terkuin Suska.