Katselin kesällä tuttavan luona kyläillessä, että aitan edustalla notkuu puinen pieni pöytä, jossa oli sorvattu jalka. Avasin suuni joku kuukausi myöhemmin ja kävi ilmi, että pöytälevy oli notkahtanut pienen vahingon myötä ja pöytä siirretty pois käytöstä.
Viilupintainen lastulevy ei muutenkaan ollut mieleeni, joten hieroin kauppoja pelkästä käsintehdystä jalasta. Hinnaksi määriteltiin pullo kirkasta ja pöytä oli minun. Kun kerroin kunnostussuunnitelmista miehelle, hän päätti tehdä homman, että tulee tehdyksi kunnolla. Silloin kun joku muu ottaa itselle kaavaillut hommat tehtäväkseen, pidän suuni supussa ja olen tyytyväinen.
Alkuperäinen pöytälevy ja jalka näyttivät tältä.
Mies purki jalan osiin, hio koneella ja käsin sekä liimasi sen entistä tiiviimmäksi. Uusi pöytälevy saatiin kaverilta, mutta vaati alleen tukea, sillä kylmässä säilytettynä liimapuulevy alkaa usein vääntymään lämpimään päästyään. Meiltä löytyi vesivaneria tukilevyksi. Muotoonsahaus pistosahalla, aluslevyn halkaisija hieman pienemmäksi ja taas hiottiin. Pakko myöntää, että jos itse olisin ollut kunnostushommissa, en olisi jaksanut hioa niin mahdottoman kauan. Mietin jo mielessäni, kuinka paljon ohuempi 32 mm:n paksuinen liimapuulevy mahtaa valmiissa pöydässä olla.
Levyt kiinnitettiin toisiinsa liimalla ja ruuveilla. Vanhasta pöytälevystä mies irrotti vielä tukirenkaan jalalle, hioi, liimasi ja ruuvasi paikalleen. Ja sitten vain jalan kiinnitys uuteen, hieman entistä suurempaan pöytälevyyn.
Meillä on aina varastossa tarpeisiini sopivia valkoista ja mustaa maalia. Olohuoneen pöydän halusin mustaksi, sillä olen joskus kunnostanut puisen keinutuolin samanväriseksi. Ei muuta kuin maalia pintaan pensseli ja pieni maalaustela heiluen. Pari kerrosta ainakin ja arvaattekin, että välillä pitää hieman hioa, ihan kevyesti.
Mutta kyllä tuli hieno ja meidän pieneen olkkariin täydellinen.
Kiitos kiitos,terkuin Suska.
