Diy-bohohenkinen varjostin

Terveisiä Koivulan puutarhasta. Kyllä, sillä kuvien varjostin on tehty iiriksen lehdistä. Kukkapenkit saivat olla rauhassa talven yli ja kun keväällä puhdistin penkkejä, otin sylillisen napakoita iiriksen lehtiä talteen ulkovarastoon. Siellä kuivuivat ja odottivat sopivaa varjostinkehikkoa.

Ennen solmintaa liotin kuivuneet lehdet yön yli vedessä ja sitten vain perkaamaan kasaa. 

Ota pari kolme eri mittaista lehteä nipuksi ja kiinnitä leivonpääsolmulla varjostinkehikon yläreunaan kiinni. Eli taita lehtien pituus puoliksi, vie lenkki kehikon yläreunan ympäri ja pujota lehtinipun päät lenkistä läpi. Kiristä varovasti kehikon yläreunaan. Vasemmalla kosteat lehdet ja oikealla yön yli kuivuneena.

Harjasin sormin lehdet irralleen toisistaan ja siinä kaikki. Jätin alareunan epätasaiseksi, sopii mielestäni varjostimen ilmeeseen paremmin. Lainasin ystävältä lampun jalkaosan kuvausta varten, sillä varjostin taitaa kuitenkin päätyä roikkuvaksi tunnelmavalaisimeksi. Sitä varten joudun kuitenkin säätämään kehikon kiinnitysmekanismia ja valaisimen paikkakin on vielä vähän hakusessa.

KÄYTÄ VARJOSTIMEN KANSSA VAIN LED-LAMPPUA, JOKA EI KUUMENE!!!

Aurinkoista juhannusviikkoa sulle, terkuin Suska.

Kaislakurssilla Design Pylsyllä

Olin ystävän kanssa viikonloppuna Design Pylsyn järjestämällä kaislanpunontakurssilla Joutsassa. Jippii, ihan uusi materiaali, jonka käsittelyyn ja punomiseen saimme oppia alan taitajalta Leena Lahtiselta.

 

Opettajan taidonnäytteistä sai ideoita omiin töihin.

Uuden tekniikan opettelu kannattaa aloittaa pienestä työstä, joka valmistuu nopeasti eli tällä kertaa pannunalusesta, jonka kaikki kurssilaiset punoivat.

Taas on yksi kiva pannunalunen valikoimissa ja näyttää melkein yhtä hyvältä kuin Design Pylsyn isännän Riston paistama lettu ja kokkaama kuusenkerkkäsiirappi :) 

 

Koska kaislan sitkistäminen ja kuivattaminen punontakuntoon kestää pari kuukautta, päätin hyödyntää opettajan kaislavarastot ja tehdä myös toisen työn.  Suureellisesti päädyin piirakkavuoan suojakoriin, joka näytti niin houkuttelevan kauniilta.

                          Hyvillä neuvoilla ja kolme tuntia myöhemmin kori oli valmis.

 

Mahtava fiilis, kun oppi taas jotakin uutta. Nyt kun tekniikka on tullut tutuksi, voi alkaa hiomaan yksityiskohtia siistimmiksi. Kaislan keruuaika on juhannuksen tienoilla, joten kait se on rantauduttava uutta punontamateriaalia nyhtämään.

 

Aurinkoista päivää, terkuin Suska.