29. toukokuuta 2014

Juhlakattaus omalla keramiikalla

Taas sataa niin, että koirakin kääntyy terassilta takaisin sisälle, eikä suostu lenkille. Nyt voikin suunnitella vaikka esikoisen yo-juhlien kattausta. Mulla ei ole vielä mikään kiire juhlien järjestelyiden suhteen, sillä ylihuomenna juhlimme ensin toisaalla ja luonani vasta viikon päästä.


Mulla on ollut tapana kattaa tärkeiden juhliemme noutopöytä useimmiten itse tehdyllä keramiikalla. Omiin häihinkin tein suuret salaattikulhot ja kakkuvadit pitsisomisteilla, vaikka kokemusta saven muotoilusta oli onnettoman vähän. Niistä ei nyt ole kuvaa, olen haudannut ne jonnekin ullakolle.


Olen harrastanut lajia kansalaisopistoissa niin täällä Mäntyharjulla kuin aikaisemmin Järvenpäässä. Molemmat opettajat ovat olleet tosi innostavia ja auttaneet kehittymään.
Eikä omille töilleen saisi olla niin kriittinen. Eihän se niin vakavaa ole, vaikka suuri osa töistä tulee uunista hieman vinksin vonksin taipuneena.


Siinä kait tämän harrastuksen viehätys piileekin. Vaikka saven muotoilu onnistuisi, esine saattaa haljeta kuivaessaan liian nopeasti tai liian lämpimässä. Raakapoltossakin voi tulla halkeamia. Lasitus voi mennä pieleen ja työhön tulee joko välineiden tai sormien jälkiä. Jos tähän asti on kaikki mennyt hyvin, ei kannata vielä hymyillä tyytyväisenä. Lasituspoltossa lasite reagoi eri tavalla eri saviin, tulee jännitteitä ja esine muuttaa muotoaan tai mitä tahansa. Siksi jokaisen lasituspolton uunin avaus on niin jännittävää.


Muotoilussa olen hyödyntänyt muottien ja valmiiden astioiden ohella puutarhasta löytyneitä lehtiä ja koristelussa pitsiliinoja kirpparilta, vaikka en niin romantikko olekaan. Pitsillä vain saa niin helposti kaunista kolmiulotteista pintaa.



Olemme ystävän kanssa nauraneet, että puutarhaan ja kasvihuoneeseen vietyjä epäonnistuneita töitä alkaa jo olla liikaa. Käyttöastioista puhumattakaan. Uusia astiakaappeja pitäisi alkaa miettimään, jos savesta syntyy aina vain astioita. Mutta kun patsaatkaan eivät kiinnosta eikä kurssilta malta jäädä pois. Olen kyllä tehnyt pieniä tauluja ja joulukoristeitakin yllin kyllin, mutta niistä sitten joskus toisella kertaa.


                                                                    Terkuin Suska




27. toukokuuta 2014

Marttailua, mosaiikkeja ja Kake

Marttailu on mukavaa! Olen ollut Varpasen Martoissa nyt jonkun vuoden ja tutustunut siellä moniin kivoihin ihmisiin, joita en muuten tuntisi. Olen sukuni ensimmäinen martta, vaikka isoäitini tätä jaloa nimeä kantoikin.
Ja että mitä olen oppinut martoissa? Esimerkiksi sen, että elämä on parasta itse tehtynä ja sehän sopii mulle. Myös yhdistystoiminta on tullut tutuksi, sillä siitäkään ei ollut aikaisemmin mitään kokemusta.


Eilen kävimme TaitoShopissa tekemässä mosaiikkikoruja. Niin pikkutarkkaa hommaa, että keksittyä piti moniteholasit nenällä melkein tosissaan. Muuten mosaiikkityöt ovat kyllä ihanan rentouttavaa puuhaa. Onnistuu helposti sekä valmiista mosaiikkipaloista että vanhoista kaakeleista ja rikotuista astioista. Ensin liimataan ja sitten saumataan.




 
Olen tehnyt mosaiikkitöitä myös lasten kanssa esimerkiksi uusimpaan, 2/2014 Ihana-lehteen. Viime kesänä syntyi päällystettyjä ruukkuja vaikka yrteille tai oman huoneen kynäpurkeiksi ja pienille tilpehööreille. Töitä tehdessä huomasin, että vilkkaampikin kaveri hiljenee ja keskittyy palojen sommitteluun.


Suuremmat pinnat on mun juttu. Maalla-lehteen olen joskus päällystänyt pyödän ja ohessa kuva Risu, paju, betoni & rautalanka-kirjasta, johon tein tuolin. Samalla periaatteelle ja työohjein syntyvät niin isot kuin pienetkin työt.


Ja lopuksi ensimmäinen ottamani selfie. Mukaan ruutuun tuli myös Kake, jota jututin Pitäjänuutisten Kesäeloon. 6.6 ilmestyvästä lehdestä voit lukea laulajan kesäkuulumisia. Sen verran on pakko sanoa, että Randelin on mahdoton mies puuhastelemaan. Keikkojen ohella päivät täyttyvät rakentamisesta, kun on niin mahdottoman mukavaa tehdä uutta...terkuin Suska.



25. toukokuuta 2014

Helteinen lauantai puutarhapuuhien parissa

Ihana ilma olla koko päivä ulkona. Tämä päivä oli pyhitetty puutarhapuuhille, monenmoisille. Ensin parituntinen Mäntyharjun torilla, jonne pari viitseliästä naista oli jälleen järjestänyt  taimienvaihtotapahtuman edellisen kevään malliin. Kiitos Miralle ja Vuokolle.



Ihanaa sutinaa pikkuisten kasvien parissa, uusia tuttuja, taimitietoutta ja onnellisia ihmisiä ilmaisista kasveista. Itse vein torille kurkkuja, maissia, lipstikkaa ja chilejä ja toin kotiin perennoja monenmoisia sekä keltaisen vadelman. Muiden vaihtokaupoista lisää Mäntyharjun paikallislehti Pitäjänuutisissa.


Sitten kuopuksen kanssa taimimatkalle Otavan koulutilan kevätpäiville. Matkalla nappasimme mukaan lapsuudenystäväni Riitan, joka on myös antanut pikkusormensa puutarhanhoidolle. Kevätpäivät näyttivät olevan menestys, huutokauppaan emme edes uskaltautuneet ihanien löytöjen pelossa.
Perennoja, köynnöksiä, yrttejä ja kesäkukkia sen sijaan ihailimme. Omaan puutarhaan ostin kaksi kiinanlaikkuköynnöstä pergolaa täyttämään, greippiminttua ja oliiviyrtin muihin nautintoihin.

Oli ihanaa nähdä entistä käsitöiden erikoistekniikoiden opettajaani Päiviä, joka valmistuu Esedusta Otavan koulutilalta puutarhuriksi sekä toista rohkeaa Päiviä, joka on opiskellut aikuiskoulutuksessa puutarhapuolella nyt vuoden. Hän esitteli risunpunontaa ja taitavissa käsissä oli syntymässä koria piirakkavuoalle. Mustikkapiirakka maistuu jo kielellä. Alla oikealla olevan risutyön oli tehnyt opiskelukaveri. Nämä naiset todistavat taas kerran sen, että aina voi valita uusia polkuja ja kehittää itseään.


 

Ja loppuun vielä kuva ystävästäni Riitasta oman Unelmansa oviaukossa. Unelman takana odottaa hienoja taimilaatikoita, jotka täyttyvät pian kaikilla herkuilla. Niiden satoa odotellessa.


Kurkkaa myös Riitan ihanaan blogiin osoitteessa: http://kotipuro.blogspot.fi/

Terkuin Suska.

22. toukokuuta 2014

Olohuone pihalla tai parvekkeella

Jos klo 20 ulkona on yli + 20 astetta, täytyy suomalaisen olla onnellinen. Ainakin minä olen. Sain viettää mukavan parituntisen rannalla työkeikalla. Kun latasin kuvia koneelle, löytyivät nämä aiemmin keväällä Helsingin messukeskuksessa Kevätmessuilla ottamani kuvat erilaisista oleskelutiloista. Jospa niistä löytyisi vinkkejä muillekin, kuinka sisustaa ihana kesäolohuone patiolle, parvekkeelle tai minne tahansa sopivaan tilaan.



Pienellekin parvekkeelle saa kivan oleskelualueen, kun valitsee kesäkalusteiden mittasuhteet tilan mukaan. Erilaiset varastohyllyköt sopivat mainiosti tavaroiden säilytykseen, sommitelmien näyttämöiksi tai kasvihyllyiksi.


Ainakin toinen parvekkeen päätyseinistä on usein hyödyntämättä. Kiinnitä sinne pari raudoitusverkkoa, jotka toimivat yrttiruukkujen telineenä. Koukkujen ja rautalankojen avulla ruutuihin on helppo ripustaa mitä tahansa.


Tämä mulle kiitos! Kun kodin keittiö on niin pieni, ettei haaveilemani pitkä pöytä mahdu sinne, voisi sellaisen laittaa johonkin kesähuoneeseen. Rauhoittavat värit viilentävät ja antavat tilaa rentoutumiseen. Näen jo itseni kokaamassa kavereille.


Kattauksen kruunaavat somisteet eli tässä tapauksessa pöydän keskelle asetellut kukat. Kokeile kukkia myös pieniin maljakoihin tai ruukkuihin, jotka asettelet kattauksen katseenvangitsijaksi.


Puutarhuri haluaa oman ruukutuspöydän, mutta sopii tällainen apupöydäksi pihalle tai parvekkeelle muillekin.


Näistä kuvista valitsen kuitenkin tämän, sillä aikaisemmin mainitsemani pitkä pöytä minulla on grilliterassilla, mutta näin hienoon siniseen traktoriin ei ole vielä törmännyt, vaikka maalla nyt asunkin.

Sitten vain haaveilemaan omasta kesäkeitaasta! Terkuin Suska





21. toukokuuta 2014

Nokkosviidakosta puutarhaksi

Ensimmäisenä kesänämme Koivulassa oli rehevää viidakkotunnelmaa. Liki kymmenen vuoden hiljaiselo oli tehnyt tehtävänsä ja luonto oli vallannut vanhan puutarhan. Liki metristä vadelmaa ja nokkosta kasvoi kaikkialla villiyrteistä ja muista rikkaruohoiksi kutsutuista puhumattakaan. Herukkapensaista näkyivät vain latvat ja sinne leikkasin tylsäteräisellä työnnettävällä ruohonleikkurilla polun. Leikkureita löytyi pihavarastosta kaikkiaan kolme, kaikki yhtä hyvässä iskussa. Tietenkin, olin nimittäin leikannut sellaisella lapsena kotipihan nurmikkoa ja ajatellut, että tällaista en kyllä työnnä enää ikinä.





Nokkonenhan on terveellistä, on on. Itsekin olin kuivannut sitä vadelmanlehtien kanssa teeksi, kun raskausaikoina hemoglobiini laski turhan alas. Siitä oli kuitenkin jo kauan ja se oli hauskaa Helsingissä, mutta nyt tuota terveyspommia oli pihalla yli tarpeen. Eipä tullut kukaan keräämään, joten taitavat olla rautaista porukkaa kaverini.

Käsin repimällä nokkonen ei ole moksiskaan ja kasvaa takaisin nopeammin kuin ehdit huomata. Tarvittiin naapurin likka traktoreineen ja mikä lie kyntövehje koneessa, jotta maa kääntyi tarpeeksi syvältä. Sen jälkeen mies uurasti ja teki meille talon molemmin puolin kauniit uudet nurmikot, minä rakensin pientä muotopuutarhaa puretuista laudoista ja tiilistä.



Kasvu on ihmeellistä. Tänä keväänä olen siirtänyt keltaisen kukkameren muotopuutarhasta melkein pihasaunan taakse, sillä siellähän on aina tilaa. Polku jatkuu nyt suorana kasvihuoneelle. Ja kun silmä on välttänyt muista kukkapenkeistä, ovat nokkoset heränneet tähänkin kesään huomattavasti nopeammin kuin istutetut kasvit.
No mutta antaa olla. Kiva kun kasvavat täällä puhtaassa myrkyttömässä puutarhassa. Taidan kerätä pieniä lehtiä taas kuivumaan ja kokeilla nokkosta johonkin piirakkaan, kun sanovat sen sopivan pinaatin tavoin käytettäväksi.
Tunnustan, että olen kyllä tehnyt nokkosesta muina kesinä lannoitetta kasveille. Sekoita ämpärilliseen vettä noin kilo tuoreita nokkosia (tai ainakin niin paljon, että jossain kohtaa polttaa). Anna seistä muutama päivä pihalla peitettynä ja sekoittele päivittäin. Poista nokkoset ja laimenna veden kanssa 1/10. Kasvit kiittää. Terkuin Suska




20. toukokuuta 2014

Tervetuloa mukaan

Tästä se sitten lähtee, tervetuloa mukaan! Kovasti olen hangoitellut asiaa vastaan, mutta melko varmasti blogin päivityksestä tulee mukava visuaalinen harrastus. Kiitos ystävälleni Annelle, joka sinnikkäästi painosti aloittamaan blogin ja kiitos tyttärelleni Jannikalle avusta sivuston luomisessa. Tästä on nyt hyvä lähteä liikkeelle.

Elämä on muuttunut kovasti sen jälkeen, kun ostimme vanhan talon Mäntyharjulta vapaa-ajan kodiksi. Freetoimittajana voin työskennellä missä vain ja täällä onkin avautunut monia uusia mahdollisuuksia luovan ammatin kehittämiseen.



Ja jos kesän aikana pääkaupunkiseudun kerrostalokodista kaipasi vain kakkulapiota, oli itsestään selvä valinta tuoda loputkin tavarat maalle jokunen vuosi sitten. Nyt tuntuu ihmeelliseltä, kuinka jaksoin jonottaa Kehä I:llä päivittäin ja juosta metron rappusissa kerta toisensa jälkeen.

Tällä hetkellä kirjoittelen moniin erilaisiin lehtiin ja työstän neljättä kirjaani. Niistä sekä elämästä talossa nimeltä Koivula löydät tekstejä tästä blogista. Mukavaa, että olet rinnalla! Terkuin Suska