Nokkonenhan on terveellistä, on on. Itsekin olin kuivannut sitä vadelmanlehtien kanssa teeksi, kun raskausaikoina hemoglobiini laski turhan alas. Siitä oli kuitenkin jo kauan ja se oli hauskaa Helsingissä, mutta nyt tuota terveyspommia oli pihalla yli tarpeen. Eipä tullut kukaan keräämään, joten taitavat olla rautaista porukkaa kaverini.
Käsin repimällä nokkonen ei ole moksiskaan ja kasvaa takaisin nopeammin kuin ehdit huomata. Tarvittiin naapurin likka traktoreineen ja mikä lie kyntövehje koneessa, jotta maa kääntyi tarpeeksi syvältä. Sen jälkeen mies uurasti ja teki meille talon molemmin puolin kauniit uudet nurmikot, minä rakensin pientä muotopuutarhaa puretuista laudoista ja tiilistä.
Kasvu on ihmeellistä. Tänä keväänä olen siirtänyt keltaisen kukkameren muotopuutarhasta melkein pihasaunan taakse, sillä siellähän on aina tilaa. Polku jatkuu nyt suorana kasvihuoneelle. Ja kun silmä on välttänyt muista kukkapenkeistä, ovat nokkoset heränneet tähänkin kesään huomattavasti nopeammin kuin istutetut kasvit.
No mutta antaa olla. Kiva kun kasvavat täällä puhtaassa myrkyttömässä puutarhassa. Taidan kerätä pieniä lehtiä taas kuivumaan ja kokeilla nokkosta johonkin piirakkaan, kun sanovat sen sopivan pinaatin tavoin käytettäväksi.
Tunnustan, että olen kyllä tehnyt nokkosesta muina kesinä lannoitetta kasveille. Sekoita ämpärilliseen vettä noin kilo tuoreita nokkosia (tai ainakin niin paljon, että jossain kohtaa polttaa). Anna seistä muutama päivä pihalla peitettynä ja sekoittele päivittäin. Poista nokkoset ja laimenna veden kanssa 1/10. Kasvit kiittää. Terkuin Suska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti