Juhlakattaus omalla keramiikalla

Taas sataa niin, että koirakin kääntyy terassilta takaisin sisälle, eikä suostu lenkille. Nyt voikin suunnitella vaikka esikoisen yo-juhlien kattausta. Mulla ei ole vielä mikään kiire juhlien järjestelyiden suhteen, sillä ylihuomenna juhlimme ensin toisaalla ja luonani vasta viikon päästä.

Mulla on ollut tapana kattaa tärkeiden juhliemme noutopöytä useimmiten itse tehdyllä keramiikalla. Omiin häihinkin tein suuret salaattikulhot ja kakkuvadit pitsisomisteilla, vaikka kokemusta saven muotoilusta oli onnettoman vähän. Niistä ei nyt ole kuvaa, olen haudannut ne jonnekin ullakolle.

Olen harrastanut lajia kansalaisopistoissa niin täällä Mäntyharjulla kuin aikaisemmin Järvenpäässä. Molemmat opettajat ovat olleet tosi innostavia ja auttaneet kehittymään.
Eikä omille töilleen saisi olla niin kriittinen. Eihän se niin vakavaa ole, vaikka suuri osa töistä tulee uunista hieman vinksin vonksin taipuneena.

Siinä kait tämän harrastuksen viehätys piileekin. Vaikka saven muotoilu onnistuisi, esine saattaa haljeta kuivaessaan liian nopeasti tai liian lämpimässä. Raakapoltossakin voi tulla halkeamia. Lasitus voi mennä pieleen ja työhön tulee joko välineiden tai sormien jälkiä. Jos tähän asti on kaikki mennyt hyvin, ei kannata vielä hymyillä tyytyväisenä. Lasituspoltossa lasite reagoi eri tavalla eri saviin, tulee jännitteitä ja esine muuttaa muotoaan tai mitä tahansa. Siksi jokaisen lasituspolton uunin avaus on niin jännittävää.

Muotoilussa olen hyödyntänyt muottien ja valmiiden astioiden ohella puutarhasta löytyneitä lehtiä ja koristelussa pitsiliinoja kirpparilta, vaikka en niin romantikko olekaan. Pitsillä vain saa niin helposti kaunista kolmiulotteista pintaa.

Olemme ystävän kanssa nauraneet, että puutarhaan ja kasvihuoneeseen vietyjä epäonnistuneita töitä alkaa jo olla liikaa. Käyttöastioista puhumattakaan. Uusia astiakaappeja pitäisi alkaa miettimään, jos savesta syntyy aina vain astioita. Mutta kun patsaatkaan eivät kiinnosta eikä kurssilta malta jäädä pois. Olen kyllä tehnyt pieniä tauluja ja joulukoristeitakin yllin kyllin, mutta niistä sitten joskus toisella kertaa.


                                                                    Terkuin Suska