Eläimellistä menoa

Joskus nuorempana haaveilin lastenkirjan kirjoittamisesta. Juoni ja nimikin taisi olla valmiina, mutta piirtämiseen ei mukamas löytynyt aikaa.
No sain kyllä kolme lasta ja kirjojakin olen tähän mennessä tehnyt kolme, mutta vieläkään ei ole ollut lastenkirjan vuoro.


Täällä maalla luonto on lähellä ja sitä olen hyödyntänyt monella tapaa lähivuosina. Jos nyt pitäisi tehdä kirja viisaille pikkuihmisille, olisivat sen päähenkilöinä eläimet, jotka seikkailisivat kuka missäkin. Kuvitusta olen kenties jo suunnitellutkin, sillä kameran kautta olen kurkistanut eläimiin metsän keskellä.

Bettiina-bambi on niin herkkäsieluinen yksilö, että se haluaa katsella maailmaa ensin yksin, varovasti auringonnousun aikaan. Siitä saat kuitenkin ajan kanssa hyvän ja luotettavan ystävän.

Olli ja sen veli Ville -orava asuvat pihapuissamme. Ne yrittävät varastaa pikkulintujen munia tinttien kesäasunnoista, mutta onneksi huonolla menestyksellä. Oravat tunnistaa hännissä olevista tekstitatuoinneista, joista ne ovat luvanneet luopua sitten, kun kuvankäsittelijä palaa lomaltaan.

Santeri-susi suojelee pihapiiriämme ja hiiviskelee lähitienoolla useimmiten näkymättömänä. Älä kuitenkaan pelästy, jos näet sen. Kun se saa kuljeskella rauhassa, on puutarhassa kaikki kohdallaan.

Josefiina-jänis haluaa leikkiä kanssasi kuurupiiloa ja on jo lupautunut jäämään ekana etsijäksi. Ethän piiloudu liian kauas, sillä Josefiina on vielä pieni ja jännittää vieraita paikkoja.

Kullervo-karhu on metsän johtaja. Älä siis hämäänny, vaikka se näyttää pieneltä. Sateenvarjona toimiva kärpässieni onkin korkeampi kuin suurin kuvittelemasi pihapuu.

Kaarina-kettu ja sen poikaset ovat mitä ihanimpia naapureita. Kaarina voi hoitaa sinunkin lapsiasi, jos sinulla on paljon töitä. Mutta vain joskus, sillä Kaarinan mielestä vanhempien pitää touhuta joka päivä myös lastensa kanssa.

Heimo-hirvi asuu takapihamme korkealla kalliolla. Metsästäjät väittivät saaneensa sen ansaan viime syksynä, mutta sarvien kolinasta päätellen he olivat väärässä.


Näin voi käydä, kun lapsista on tullut teinejä ja äiti ei raaski myydä leluja kirpparilla. Tähän mennessä näistä kuvista on syntynyt tauluja kummilasten huoneisiin ja ajatuksissa on painattaa näistä kortteja. 
Tekstiilitkin voisivat näyttää aika kivoilta, vaikka noita eläinprinttejä on muutenkin aika lailla tarjolla. DIY-tuotteet ovat aina ne uniikit vaihtoehdot kauppojen valikoimille. Lisää kuvia ja muuta mukavaa syntyy taas joskus.
Mutta nyt paistaa aurinko ja puutarha kutsuu. Terkuin Suska