1.adventin ideoita 1966

                            Ensimmäinen kynttilä on sytytetty ja matka jouluun on alkanut.

 Löysin kirppikseltä pari Kotiliettä vuodelta 1966 ja tässä ideoita silloisen joulukuun ensimmäisestä numerosta.

 

Lehdessä on runsaasti erilaisia tee itse -ohjeita joululahjoiksi. Ei muuta kuin singeri surraamaan.

Monista ohjeista huomaa, kuinka ideat ja ajatukset niin muodista kuin sisustamisestakin palaavat aina takaisin, toki ajan henkeen uudistettuina.

 

 

1.adventin herkkukakku jäi nyt meillä leipomatta, mutta taidan piipahtaa taas kerran piparipurkilla...terkuin Suska.

DIY-pöytäkuusia Aarteessa

Äitini kertoi hakevansa jo huomenna joulukuusen kotipaikaltaan. Siitä tuli mieleen, että eihän kaikilla ole tilaa suurelle puulle olohuoneessaan tai muualla kotona.

Jos joulua haluaa kuitenkin koristella, voi tehdä vaikka pikkuruisen pöytäkuusen, joka mahtuu aika kätevästi kotiin kuin kotiin.
Ohjeita erilaisiin pöytäkuusiin saat uusimmasta Aarteesta, jonne tein kuusia Ritva Tuomen kuvaamina.

Metsäalan tuhdin tietopaketin ohella lehdestä löytyy jälleen koko perheelle lukemista esimerkiksi kotimaanmatkailun, ruokien ja kotiesittelyn merkeissä. Entä tunnetko miehen lehden kannessa? Olympiavoittajan metsässä hommat hoituu lihasvoimin.

Nyt on ihanan leuto sää, joten mars metsään, happea hengittämään ja joulun koristetarpeita keräämään. Sinne minäkin suuntaan huomenna aamusta, kun en näin pimeällä uskalla.
                                                       Viikonloppuja, terkuin Suska.

DIY-joululeimailua

Alkaa olla erilaisten jouluaskarteluiden aika. Sain blogiyhteistyön merkeissä kotimaiselta FinnStampersilta postia, joka sisälsi jouluaiheisia leimasimia kokeiltavaksi. Toiveissa oli, että voisin inspiroitua myös jostakin muusta kuin korteista.
FinnStamper on vuonna 2004 perustettu toiminimellä toimiva askartelutarvikkeiden vähittäisliike, joka toimii ainoastaan netissä.

Kokoonnuimme eilen ompeluseuralaisten kanssa, kuinka ollakkaan, paperiaskartelun parissa. Pakkohan leimasimet oli nostaa pöydälle kuin kissa ikään ja innostuneena kokeilimme niitä myös kortteihin. Silikonileimasimet ovat siitä näppäriä, että akryylipalaan kiinnitettynä kuvio on helppo kohdistaa juuri haluamaansa paikkaan. Sitten ei tarvitse olla huolissaan enää muusta kuin siitä, onko painanut leimasimeen liikaa vai liian vähän mustetta.

Jos et ole ammattilainen, kaikissa leimailuun liittyvissä asioissa, kuten vaikkapa oikeiden värien valinnassa eri kohteisiin, kannattaa kysyä neuvoa suoraan tarvikkeiden myyjältä. Näin vältyt turhalta työltä ja lopputulos onnistuu kuten toivoitkin. Tietoa näistä leimasimista ym. saat Sarilta.

Leimasimia voi käyttää niin moneen. Tänä vuonna olen ajatellut antaa lahjaksi herkkuja Koivulan joulupuodista ja pakkaankin ne nyt uudenlaisiin pusseihin, jotka ovat jo itsessään lahjapakkaus.

Painoin kankaalle sopivalla musteella joulun toivotuksia vanhalle lakanalle ja tikkasin etiketiksi säkkikankaasta ompelemiini pusseihin. Aikas kivoja tuli ja ideaa voi soveltaa ompelemalla suurempia lahjapusseja vaikka suoraan puuvillakankaasta, johon leimailee kuvioita.

Sen verran innostuin tämän 10-vuotiaan yrityksen leimasimista, että testaan niitä lisää ja laitan kuvaa sitten seuraavassa glögipostauksessa. Yhteistyöterkuin Suska.

Glögi kuin morsian

Hans Välimäki sanoo tämän vuoden vuosikertaglögin olevan maultaan kuin nuori morsian. Alkuun saattaa luulla, että kyseessä on tyyni ja lähes viilipyttymäinen tapaus, mutta kunhan sitä hieman malttaa makustella, niin a-vot!
Kesän marjojen makea runsaus yhdistettynä piilevään tulisuuteen nostavat juoman uudelle asteelle. Ja vaikka et malttaisi lämmittääkään juomaa, se lämmittää sinut ja ystäväsi.
Näin pullon etiketissä, jonka ulkonäölle annan myös pisteitä.

Olen kyllä sitä mieltä, että hieman vanhempikin morsian voi olla avot, mutta niin oli myös tämä Kaskein Marja Oy:n valmistama Hans Välimäen vuosikertaglögi 2014.

Mustikan, mustaherukan, punaherukan, kirsikan ja kaarnikan täysmehujen ohella juomassa oli myös erilaisia jouluisia mausteita. Niistä voimakkaimmin tuntui tähtianis jo tuoksussa, chiliä oli kyllä vaikeampi löytää.
Jälkimakua oli silti ihan mukava makustella ja juoma oli eilisten perhepikkujoulujemme suosikki niin lasten, äidin kuin mumminkin mielestä. Mies ei glögeihin koske, ei niitä mausteita siedä ollenkaan. Mehu mehuna, viini viininä ja sillä lailla, mutta makuasioitahan nämä ovat.

                                   Nyt kynttilät palamaan ja tanssifinaalin pariin, terkuin Suska.

Mehupillihimmeli koristaa pienet pikkujoulut

Tein jo viime jouluna mustista mehupilleistä ja puuhelmistä himmelin. Se on roikkunut tyytyväisenä koko vuoden olohuoneemme katossa, eikä ole yhtään liian jouluiselta tuntunut.

Nyt siirsin himmelin keittiöön, koska jo aluksi oli tarkoitus, että sen paikka on ruokapöydän yläpuolella. Linjakkaasti se ei halua roikkua, joten olkoon sitten vaikka vinottain.
Tällainen himmeli on helppo tehdä. Tee ensin runko ja siihen erilaisia kuvioita.

Tänä viikonloppuna lapset ovat pitkästä aikaa kaikki kotona, joten se on pikkujoulujen paikka. Kattaukseen somistin vanhoja valkoisia eripariastioita posliinitussilla. Lautasten reunoilla kiertää ruokaohjeita ja mukeihin tein numeroita ja kirjaimia parin valmiina ostetun mukin innoittamana.

Sitten vain glögin lämmitykseen ja piparitaikinan kimppuun. Saas nähdä, jääkö jotain paistettavaksikin.               Mukavaa viikonloppua, terkuin Suska.

Saako seiniin piirtää?

Olin jo kauan katsellut pikkuisen olohuoneemme tapettia sillä silmällä, että plääh, se on NIIN tylsä. Valitsimme sen aikoinaan rautakaupan alekorista, kun halusin ympärilleni vaaleaa, tiloja suurentavaa ja huomaamatonta kuosimaailmaa.

Keksin jokin aika sitten, että tapetin vaihtamisen sijaan edullisemmaksi tulisi tässä kohtaa vahvistaa noita valmiita kukkaköynnöksiä vaikka tussilla, mutta mies oli ensin hieman epäileväinen.
Vahvistin ideaani parin ystävän innostumisella asiasta ja lopulta mieskin oli sitä mieltä, että sama kait tuo on, voihan sen sitten maalata tai tapetoida uudelleen.

Tämä kotityö oli juuri sopiva homma Jennylle, joka oli lapsistani se taiteilijan alku jo ihan pienenä. Tapiolan kodissa yläkerran rappusten viereltä löytyi seinistä hänen sielukkaita modernin taiteen luomuksiaan useamminkin kuin kerran.

 

 

 

Nyt pohdimme, täyttäisikö seinäpinnan tussin vahvoilla viivoilla kokonaan, vai jättäisikö näin. Nyt kukkaköynnökset näyttävät kasvavan ja ovat aika mukavan ilmavat. Saas nähdä, mitä taiteilija tekee.

                                                   Ketterää keskiviikkoa, terkuin Suska.

Ja arvonnan voitti...

Tättärää ja rumpujen pärinää....poikani veti hatusta arvan, ONNEA ONNEA...mitä tässä oikein lukee, joku mjohanna vai mikä?

Marraskuun pikkujoulupaketin eli askartelulehden, kaarnasydänmagneetin ja suklaatikkarin voitti siis mjohanna. ONNITTELUT!

Hän osallistui arvontaan seuraavalla kommentilla:
Tuon kranssin tuoksu tuntuu nenässä, noi kanelitangot on ihania. Mukana arvonnassa kahdella arvalla.

Sähköpostia hänelle on jo laitettu ja kaunis kiitos kaikille muillekin mukana olleille. Uusia lukijoitakin on tullut muutama lisää, ihanaa, tervetuloa matkaan!

                                             Valoa sunnuntai-iltaasi, terkuin Suska.

Glögikausi korkattu

Melkein marraskuun puoliväliin kestin. Nyt kuitenkin korkkasin glögikauden. Ajattelin tänä vuonna maistella sellaisia valmiita glögejä, joita harvemmin olen ostanut. Tekee hyvää avartaa myös makumaailmaa.

Ensimmäisenä maistelin ruokakaupasta mukaan tarttunutta Wanhan Porvoon Glögiä. Etiketissä on tarina postimies Nils Eriksonista, joka koleana talviaamuna 1900-luvun alussa lähti Tukholmasta kohti Porvoota. Matkaeväänä hänellä oli maustettua juomaa, glögiä. Ratsain taittuneen matkan jälkeen mies löysi kortteerin raatihuoneen torin laidalta. Talon emäntä kuumensi eväsjuoman ja niin glögi löysi tiensä Porvooseen. Siellä resepti elää edelleen.

Wanhan Porvoon Fabriikki Oy:n reseptillä valmistettu glögi pohjautuu mustaherukkatäysmehutiivisteeseen, jota on höystetty veden ohella sokerilla, fariinisokerilla ja appelsiinilla. Mausteina on käytetty kanelia, neilikkaa, pomeranssinkuorta ja kardemummaa. Juoma on lisäaineeton.

Valmistaja suosittelee sen kyytipojaksi ripausta madeiraa, sherryä tai marsalaviiniä. Maistoin kuitenkin ihan raakana. Jouluiset mausteet tuntuivat vahvoilta, ensimmäinen lasillinen sitten viime joulun. Varsinkin kanrdemumman maku erottui omaa suuhun. Lämmitti päivälenkin jälkeen eikä ollut turha ostos muutenkaan. Tästä ne joulun maut alkavat tänä vuonna.

 

Kuuman lasin alle on hyvä laittaa suoja, jos pöydän pinta ei kestä kuumaa. Tällaisia lasinalusia olen tehnyt joulumyyjäisiin huopalevystä, terkuin Suska.

 

Ps. pari päivää aikaa osallistua joululehtiarvontaan.

Kennopaperipalloja kirjoista

Taisin sanoa jokin hetki sitten, ettei paperiaskartelu oikein innosta. No ne vanhat kirjat ovat tehneet tehtävänsä ja tässä tulee lupaamani seuraava vinkki: kennopaperipalloja vanhoista kirjoista olkaa hyvä!

Juhlakoristelun hauskat somisteet ovat siirtyneet myös sisustuksen arkisempiin asetelmiin. Joulun odotukseen ne sopivatkin mainiosti. Yksilöllisiä palloja teet tietenkin kierrätyspapereista. Leikkaa ainakin 15 pyöreää paperia, ompele tai nido keskeltä yhteen ja liimaa kuumaliiman avulla muotoonsa.

 

 

 

 

 

                              Omat palloni päätyivät makuuhuoneen hyllylle, terkuin Suska.

Ps. Joko olet osallistunut arvontaan, joka oli edellisessä postauksessani? Sinne pääset myös tästä.

Marraskuun kranssi ja arvonta

Marraskuun kranssin aika. Jos joku nyt huomauttaa, että lokakuussa ei kyseistä askartelua ollutkaan, totean, että hieman tyhmästi aloitin nuo kuukausikranssit syyskuun lopulla, joten ehkä se olikin sitten se lokakuun kranssi.
Marraskuussa tuodaan kotiin jo hieman jouluisia tunnelmia ja kanelin tuoksuja. Oheisen kranssin materiaalit löydät askartelu- ja päivittäistavarakaupoista.

                                                                    Tarvitset:
                                                       styroksisen kranssipohjan
                                                                   meriheinää
                                                       metallilankaa ja lankaleikkurit
                                                 kanelitankoja ja kuivattuja siemenkotia
                                                  kuumaliimapistoolin ja liimapuikkoja

Päällystä pohjarengas meriheinällä, joka kiinnittyy helposti metallilangan avulla. Tee samalla metallilangasta kranssin ripustuslenkki. Liimaa koristeeksi reilusti kanelitankoja ja siemenkotia.
Somista halutessasi koristenauhalla ja ripusta paikalleen. Siinä kaikki.

Sitten laitetaan käyntiin vielä pieni arvonta. Koska olen himohamstraaja lehtien suhteen, ostin tietenkin pari päivää sitten saman lehden, mikä lehtipinosta jo löytyi...jep.
Joten jos jouluiset askartelut kiinnostaa, osallistu kommentoimalla ja lähettämällä yhteystietosi tähän postaukseen. Rekisteröityneelle lukijalle pari arpaa. Lehden mukaan pakkaan pikkujoululahjaksi vuolemani kaarnasydänmagneetin sekä suklaatikkarin.
                       
                            Arvonta kestää viikon eli 16.11 asti, Onnea kaikille, terkuin Suska.

Paperienkeleitä Puulan Manuellissa

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole askartelijatyyppi. Sellainen paperiaskartelija, vaikka olen kyllä tehnyt monenlaista niin lasten kanssa kuin työjuttuihin.

Vanhoista kirjoista tehdyt koristeet ovat kuitenkin innostaneet kokeilemaan näitäkin ideoita enemmän ja niin sitä ystävän kanssa käytiin eilen Hirvensalmella käsityöyhdistyksen järjestämällä kurssilla. Kolmessa tunnissa syntyi pari enkeliä ja kuusi ja kotiinviemisiksi muutama muukin idea.

 

 

Kannattaa poiketa kauniiseen vanhaan taloon Hirvensalmella, jossa Puulan Manuelli -käsityöyhdistys pitää käsityöläisten puotia ja järjestää kurssejaan. Kuvistani näet vain pienen osan tuotteista, joten klikkaa ihmeessä yhteystiedot http://www.puulanmanuelli.fi/ ja käy tutustumassa.

 

 

 

 

 

 

Sen verran mukavaa joulukoristeiden tekeminen vanhoista kirjoista oli, että taidan palata asiaan vielä joskus myöhemmin pallojen muodossa, terkuin Suska.