On ollut yleisesti paljonkin puhetta siitä, kuinka ihmiset ovat kevään aikana remontoineet, sisustaneet ja somistaneet kotejaan, koska ovat olleet etätöissä tai muuten enemmän kotona koronan vuoksi.
Myös viheralan kauppiaat ovat niitä harvoja menestyjiä, sillä kukkia ja viherkasveja on myyty ennätysmääriä.
Hieno homma, mutta onko se just niin, että vain ylimääräinen aika saa ihmisen tarttumaan töihin?
Kun on enemmän kotona, katsoo sen seiniä ja sisustusta uusin silmin, ymmärrän. Mutta entäs sitten, kun arki vie taas mukanaan muualle ja kotona käydään vain kääntymässä? Eikö juuri silloin tarvittaisi pesää, turvapaikkaa tai miksi nyt kotiasi kutsutkaan? Eikö juuri silloin kodin rauhoittavaa tai piristävää tunnelmaa tarvitsisi oman hyvinvoinnin tukemiseksi. Paikkaa, jossa on hyvä olla, eikä tarvitse miettiä, kuinka tuokin nurkka kaipaisi energiaani.
Asioista voi olla monta mieltä aina elämäntilanteen, rahatilanteen tai minkä tahansa tilanteen mukaan tai niihin vedoten. Itse somistan ja sisustan vaikka remontin keskellä. Silloin katse kiinnittyy siihen kauniiseen eikä keskeneräiseen. Mies on tästä höyrypäisyydestäni ihan eri mieltä ja olenkin kuullut siitä monesti mökillä, jonka remontti etenee hitaasti ja harkitusti rahatilanteen säädellessä aikatauluja enemmän kuin into.
Kuinka sulla, muuttiko kevät kotiasi?
Täällä sisustetaan kukilla, itse tehdyillä tuotteilla ja kirppislöydöillä ihan kuin ennenkin. Uuttakin voin hankkia, jos saan entisiä myytyä.
Sohvaa ja sohvapöytää olisi pieni kaupunkikoti vailla. Kierrätyskeskukset ja kirppikset hoi, täältä tullaan.
Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa, terkuin Suska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti