Tuftaus tutuksi kirjan ja käsityön kautta

*Kirja saatu blogiyhteistyönä

Sain jo loppukesästä Kustannus Mäkelältä Tuftaus tutuksi -kirjan tutkittavaksi ja testiin. Olen kokeillut kyseistä käsityötekniikkaa joskus vuosia vuosia sitten ja innostuneena selasin kirjan ihania malleja ja suunnittelin heti omia.

Kirjan on tehnyt torontolainen taiteilija Arounna Khounnoraj. Naisen monipuolista luovuutta pääset ihailemaan kattavammin hänen ig-tilillään @bookhou.

Kirjan valokuvat ovat Catherine Frawleyn käsialaa ja teoksen on suomentanut Seija Kallinen.

Kirjassa on tosi kivoja malleja moderneista kuvioista luontoaiheisiin. Ne kaikki sopivat hyvin koriste- ja käyttöesineisiin. Jokaiselle mallille on työvaihekohtainen ohje, joka helpottaa sen valmistamista.

Luin kirjan opastuksen työvälineistä ja materiaaleista sekä vinkit omien mallien suunnittelusta, mutta homma tyssäsi heti alkuunsa, kun ostin ensimmäinen neulan.

Mietin askarteluliikkeessä, että nyt hyödynnän kaikki vanhat villalankojen jämät ja tikkailen niillä tyynynpäällisiä ja tauluja, joten ostin suhteellisen suurella reiällä varustetun jämäkän neulan. Sitten en löytänytkään neulalle sopivaa kangasta, koska yritin valita kankaat ja langat kierrätysmateriaalien joukosta. 

Kirjan mukaan suuri neula olisi paras valinta harvaan kudotuille pellava- tai juuttikankaille. Menin lähimpään kangaskauppaan, josta ei myöskään löytynyt sopivia kankaita. Ostin sitten kokeeksi kirjontaan tarkoitettua aida-käsityökangasta. Jostain olin lukenut kankaan sopivan myös tuftaukseen, mutta vaikka kuinka pingotin sen tiukasti kehykseen, ei onnistunut. Lanka ei vain pysynyt kankaassa, vaan karkasi matkoihinsa. 

Huoh, homma jäi hetkeksi jäähylle!

Sitten päätin ostaa uuden ohuemman neulan, joka sopi pyyhetehtailusta ylijääneiden pellavakankaiden kanssa mainiosti. Koska työ pitää tosiaan pingottaa kehyksiin, otin olkkarin seinältä yhden taulun lainaan ja nidoin kankaan kireästi sen ympärille.

Mies sanoi kokeiluani silmäksi, joten nimesin sen Kukkien katseluksi. Vielä on harkinnassa, päätyykö tämä mihinkään vai ei.

Tein sitten samoilla lankojen jämillä toisenkin työn suoraan kirjontakehykseen sopivaksi ja se pääsi heti seinälle.

Lopputulema on positiivinen, vaikka pakko sanoa, että välineet on oltava oikeanlaiset tässä käsityötekniikassa. Nyt jälkikäteen mietin, että saatan vielä kerran kokeilla sitä aida-kangastakin, kun on pienempi neula. Toimii sitten tai ei, onpahan kokeiltu.

Kirjalle vahva suositus!

Kustannus Mäkelän verkkokaupassa se on nyt tosi hyvään hintaan kirjamessujen tarjouksena.

Tuftailemisiin, terkuin Suska.

Makrameen peruskurssi Mäntyharjulla - TÄMÄ KURSSIPÄIVÄ TÄYNNÄ!

Kouluhommat ja työt ovat vieneet sellaisella vauhdilla tänä syksynä, ettei energiaa ole valitettavasti riittänyt blogin päivittämiseen toivotulla tavalla. Instan story on ainut kanava, jonne olen kuvannut, mutta sekin enemmän henkilökohtaista elämää kuin kädentaitoja ja diy-ideoita.

Tulevan syysloman olen kuitenkin päättänyt mökkeillä ja siinä samalla on kiva tehdä erilaisia käsitöitä. 

Instan kyselyn perusteella mäntyharjulaisilla oli toiveita kurssille, joka tässä kohtaa on suositun solmeilun peruskurssi. Muutamalla solmulla tekee jo ihmeitä!

Nyt solmitaan amppeleita ja jos innostusta riittää, järjestän myöhemmin esimerkiksi seinätekstiilikurssin.

Ilmoittaudu sähköpostiini susannatuukkanen@gmail.com ja esitä väritoiveesi langalle. Ainakin musta, valkoinen ja beige ovat vaihtoehtoina ja otan mukaan myös omista töistäni jääneitä värikkäämpiä lankoja.

Tervetuloa mukavan harrastuksen pariin!

Mukavaa viikkoa sulle, terkuin Suska.

TÄMÄ KURSSIPÄIVÄ ON NYT TÄYNNÄ!

TOKI VOIT ILMOITTAUTUA VARASIJALLE, JOS JOKU JOUTUU PERUMAAN TULONSA KURSSILLE.

JA TOIVEIDEN MUKAAN JÄRJESTÄN UUSIA KURSSEJA!

 

Syyskuun kranssi Koivulasta

 

Terveiset Koivulan puutarhasta!

Syyskuun kranssi ei hehku väreillä, mutta on runsas, kuten puutarha vielä hetken. Viilenevät ilmat ja sateet tuntuvat raikkailta, mutta hiivatin hirvikärpäset käyvät metsäretkillä kimppuun.

                                            Nyt kohti uutta viikkoa, voi hyvin, terkuin Suska.

Kodin muutokset koronakeväässä

 On ollut yleisesti paljonkin puhetta siitä, kuinka ihmiset ovat kevään aikana remontoineet, sisustaneet ja somistaneet kotejaan, koska ovat olleet etätöissä tai muuten enemmän kotona koronan vuoksi.

Myös viheralan kauppiaat ovat niitä harvoja menestyjiä, sillä kukkia ja viherkasveja on myyty ennätysmääriä.

Hieno homma, mutta onko se just niin, että vain ylimääräinen aika saa ihmisen tarttumaan töihin? 

Kun on enemmän kotona, katsoo sen seiniä ja sisustusta uusin silmin, ymmärrän. Mutta entäs sitten, kun arki vie taas mukanaan muualle ja kotona käydään vain kääntymässä? Eikö juuri silloin tarvittaisi pesää, turvapaikkaa tai miksi nyt kotiasi kutsutkaan? Eikö juuri silloin kodin rauhoittavaa tai piristävää tunnelmaa tarvitsisi oman hyvinvoinnin tukemiseksi. Paikkaa, jossa on hyvä olla, eikä tarvitse miettiä, kuinka tuokin nurkka kaipaisi energiaani.

Asioista voi olla monta mieltä aina elämäntilanteen, rahatilanteen tai minkä tahansa tilanteen mukaan tai niihin vedoten. Itse somistan ja sisustan vaikka remontin keskellä. Silloin katse kiinnittyy siihen kauniiseen eikä keskeneräiseen. Mies on tästä höyrypäisyydestäni ihan eri mieltä ja olenkin kuullut siitä monesti mökillä, jonka remontti etenee hitaasti ja harkitusti rahatilanteen säädellessä aikatauluja enemmän kuin into.  

Kuinka sulla, muuttiko kevät kotiasi?

Täällä sisustetaan kukilla, itse tehdyillä tuotteilla ja kirppislöydöillä ihan kuin ennenkin. Uuttakin voin hankkia, jos saan entisiä myytyä. 

Sohvaa ja sohvapöytää olisi pieni kaupunkikoti vailla. Kierrätyskeskukset ja kirppikset hoi, täältä tullaan.

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa, terkuin Suska.

Lähialueen matkailua

 Eilen ajeltiin paikkaan, jossa on pitänyt käydä jo vuosikaudet sitten. Varsinkin silloin, kun pajun punominen oli ihan ehdoton juttu ja itsekin punoin kaikenlaista mökille ja sen puutarhaan.

                                Mutta eilen lähimatkailua ja vihdoin Koiramäen Pajutallille.

Mikä ihana paikka! Pihapiirissä useita rakennuksia, jotka toimivat myymälätiloina. Ulkona tuotteiden lisäksi myös lapsille mielenkiintoista katseltavaa peikkometsästä kaneihin ja kanoihin. Ulkokahvilasta herkkuja ja puutarhaan ihastelemaan vanhan miljöön tunnelmaa.

Eniten yllätyin päärakennukseen astuessani. Tällä hetkellä koko talo oli yhtä sisustusmyymälää. Huone toisensa jälkeen erilaisia kantrihenkisiä tavaroita kauniisti somistettuna. Jopa ullakolta löytyi jatkumo tavarataivaalle. Yllä olevan kuvan tuotteet löytyivät eri rakennuksesta. Lamput oli makeet!

Oletko käynyt Koiramäen Pajutallilla?

Kiva paikka Tuusulassa, jonne varmasti palaan joskus, terkuin Suska.