Avomaankurkulle kiitos

Puutarhan kesä on kääntynyt kohti keltaisia perennoja ja kesäkukkia. Kasvihuoneessakin vihertää. Kurkut ja tomaatit kasvavat kyllä komeasti ja pukkaavat lehtiä, mutta satoa saan odottaa ties minne asti. Jaksan kyllä, odottaminenhan on mukavaa. Varsinkin jonkin mukavan asian odottaminen.

Kurkut olen istuttanut tänä kesänä sinkkiämpäreihin ja tynnyreihin. Ne kiipeävät jälleen naruja pitkin muodostaen ovensuuhun kauniin kurkkukaton.

 

Ainut, jonka satoa olemme saanet pari viikkoa maistella, on perinteinen avomaankurkku. Kiitos sille! Taitaa tykätä erilaisista olosuhteista kuin pihalla maata pitkin mönkiessään on tottunut. Makukin on mainio. Kasvihuonekurkku ja pesusienikurkku eivät edes kuki kunnolla. Ei kuitenkaan luovuteta vielä, pelkkä vihreyskin ja suuret lehdet ovat kauniita.

Omat auringonkukkaviljelmät ovat vitsi, mutta kaupasta saa jo näitä loppukesän lemppareitani. Ihana hehku, ihana väri, joka menee suoraan sisuksiin.
                                       
                                          Tätä lisää ja mukavaa viikkoa, terkuin Suska.