Eilen olin aikeissa tehdä blogipostausta 1.adventista ja kuvasin betonista valamani adventtikynttelikön tunnelmallisesti takkatulen loimussa.
Niin, olin vain aikeissa, sillä koneeni ei sitten suostunut aukeamaan ollenkaan. Aamulla se vielä toimi kuopuksen käytössä, mutta oli ilmeisesti levon tarpeessa...
Serkkuni oli sitä mieltä, että kovalevy on hajonnut ja tiedostot kadonneet sinne jonnekin iäksi. Toivon, että se oli vain hullua huumoria. Odottelen korjaajan soittoa ja masennutaan vasta sitten, jos on aihetta.
Paineet joulukuun työlistaa katsoessa alkoivat nousta. Blogissa joulukalenteri odottaa päivittäisiä julkaisuja. Ja menevätkö joululahjarahat tänä vuonna uuteen koneeseen?
Hengitän syvään, lasken hartioita alemmas ja teen muutaman asahi-venytyksen. Palaan asiaan heti kun mahdollista ja uskon, että ymmärrystä löytyy.
Joulua odotellessa, terkuin Suska.
Outs! Tietyllä tapaa tuttu tunne. Kaikkein vähiten innostaa ajatus "aloittaa tyhjältä pöydältä". Tämä tilanne kuvaa paremmin tunnetta, kun matto vedettiin alta...pidetään peukkuja, vaikka eihän ne koneet aina anna ennakkovaroituksia.
VastaaPoistaKovalevy on meilläkin joskus mennyt, mutta työkaverini laittoi kovalevyn pakkaseen ja uudelleen käynnistys onnistui ja sai pelastettua meidän valokuvamme. Sen verran viisaampi olen nyt, että olen ottanut valokuvat talteen, koska meidänkin koneemme vetelee taas viimeisiään. Liisa
VastaaPoista