Näytetään tekstit, joissa on tunniste välipala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste välipala. Näytä kaikki tekstit

3. maaliskuuta 2018

Laiska lauantai ja muistutus arvonnasta


Ihanan laiska lauantai. Kirppispöydän järjestelyn lisäksi en ole tehnyt mitään muuta mainittavaa kuin ulkoillut aurinkoisessa säässä koiran kanssa.

Välipalaksi maistui jogurtti-mango-lehtikaalijuoma ja päärynän kaveriksi nappasin lakujauheella päällystettyjä taateleita. Aika herkkuja, oletko maistanut?

Herkku on myös Asun-lehden uusi julkaisu Asun Homes, jonka parissa jatkan, mutta muistutan sua vielä pääsylippuarvonnasta Lahden Raksa-messuille. Käy osallistumassa tästä tai blogin facessa tai instassa keskiviikkoiltaan mennessä.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, terkuin Suska.



9. elokuuta 2015

Punaisen pannun kahvit


Tänään meillä juotiin punaisen pannun kahvit kesäisellä terassilla auringon sylissä. Punainen ei ole ihan mun lempiväri, mutta rakastamissani emaliastioissa se on ihan ok. Mansikanpunainen kahvipannu on rakkaan kummitätini perintöä ja ollut meillä vasta hetken. Siltikin se on jo ottanut arvoisensa paikan keittiössä vanhan hellan päältä.
Moni emaliastia on kirppikseltä eikä enää keittiökäytössä, mutta punainen pannu on puhdas ja ehjä, kuin uusi. Se pääsi käyttöön tänään.


Iltapäivällä Koivulassa korkattiin myös uusi ruohonleikkuri. Se nimettiin paksuksi Bertaksi, kun tuntui olevan sen verran muhkea, ettei mahtunut jokaisen pensaan alle yhtä helposti kuin entinen. Vanha leikkuri oli sen rinnalla säälittävä näky. Se oli ollut ruosteessa ja vailla muutamaa osaa jo ainakin kolme vuotta, mutta kun joka kevät käynnistyi ensimmäisellä nykäisyllä, ei siitä voinut luopua. Soiva peli, mutta tänä kesänä tiensä päässä. Kiitos sille.

                    Nyt Hupin kanssa lenkille, sillä pihasauna on jo pian lämmin, terkuin Suska.

2. elokuuta 2015

Pakollinen eikun mieluinen mustikkapostaus


Kävimme tänään Jennyn kanssa mustikassa omalla pihalla kalliolle kohoavassa rinteessä. Edellisestä kerrasta taitaakin olla 15 vuotta. Maasto oli silloin erilainen, mutta itikat söivät muutamassa minuutissa mut ja pienen poikani niin, että päätin olla menemättä marjametsään enää ikinä.

En ole ollut marjastaja kait koskaan. Tulee mieleen lapsuusmuisto, jossa mulle ja isälleni annettiin pienet astiat ja niiden täytyttyä saimme mennä autoon kuuntelemaan musiikkia sillä aikaa, kun äiti ja mummi keräsivät marjoja ämpäritolkulla.


Nyt olen lukenut monista lehdistä ja keittokirjoista mustikkaherkuista, joissa on mausteena kardemummaa. Sen innostamana keräsin emalimukillisen mustikoita ja testasin keittämällä purkillisen hilloa. Ihanaa, tosi hyvä makupari! Mulla oli 400 g mustikoita, noin 4 dl hillosokeria ja vajaa ruokalusikallinen kardemummaa. Keitin hilloksi 5-10 minuuttia ja purkitin kuumennettuun lasipurkkiin. Namskis! Rinne on edelleen sinisenä, joten saatan käydä toistekin.

Joko huomasit blogissa meneillään olevan arvonnan, joka on voimassa keskiviikkoiltaan asti? Kurkkaa tästä , osallistu ja voita, terkuin Suska.



8. heinäkuuta 2015

Mansikka-aika lähestyy, oletko valmis?

         Kaupat markkinoivat jo täysillä hillopurkkeja, -sokereita ja säilöntään liittyviä mausteita.
                                                 En kyllä suostu! Nyt on vasta heinäkuu.

 Oman pihan mansikat eivät ole vielä edes kypsiä ja torillakin mansikoista saa maksaa edelleen ihan liikaa. Hillon ja mehun keittäminen ja säilöntä ovat loppukesän puuhia, vai mitä?

 
Metsämansikoita löytyy jo hyvin. Ne tuoksuvat huumaavalle ja maistuvat vielä paremmalle. Heinänkorteen poimitut mansikat ovat lapsuusmuisto, joka on helppo siirtää seuraavalle sukupolvelle. Jenny nautti poimimansa mansikat maidon kanssa.


Eli meillä ei hillota vielä hetkeen vaan pakataan aiheeseen sopivia tyynyjä piknikille. Sitten, kun taas paistaa kunnolla, sillä millään en viitsisi loikoilla sateenvarjon alla.
                                                  Makeaa keskiviikkoa, terkuin Suska.

6. kesäkuuta 2015

Sormet kuusenkerkkäsiirapissa

Innostuin keittämään kuusenkerkkäsiirappia Sitä parempi soppa 2 -keittokirjan inspiroimana.
Oheita löytyy erilaisia ja yksi niistä arktisetaromit.fi -sivujen kuuden yrtin kimara -esitteestä. Esitteestä saat hyvin tietoa villivihanneksista, jos innostut hortoilemaan.
Sivuille pääset halutessasi suoraan tästä.



Kuusenkerkät ovat kuusen nuoria versoja. Parhaimmillaan ne ovat vielä vaaleina, pehmeinä ja 2–3 cm:n pituisina. Kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten tarvitset maanomistajan luvan.

Kuusenkerkkiä voi käyttää sellaisenaan salaateissa ja ne sopivat jälkiruokien ja juomien mausteeksi. Kokeile myös voileipien päälle, keittoihin, kastikkeisiin tai muhennoksiin. Tuoreita kuusenkerkkiä voi myös pakastaa talven vitamiinivajeita varten. Kuusenkerkissä on runsaasti C-vitamiinia.



Kuusenkerkkiä liotetaan vedessä yön yli ja keitetään tunti pari. Lisätään sokeri ja annetaan edelleen kiehua hiljalleen ainakin tunti. Välillä sekoitellaan. Mitä pidempään keität, sitä paksumpaa siirappia saat.
Kaada kuuma siirappi kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Valmis siirappi on punaruskeaa. Tarjoa siirappia kastikkeena esimerkiksi jäätelön ja marjojen kanssa, mausta rahka- ja kermajälkiruokia tai kokeile lihan lisukkeena.

 
Koivulassa nautittiin tänään päiväkahvin kanssa vastapaistettua pannaria ja kuusenkerkkäsiirappia. Aikas hyvää etten sanoisi, terkuin Suska.

1. maaliskuuta 2015

Vatsalihashaaste ja perinneherkku

Nyt alkoi Koivulan mamman kunnostusprojekti, liityin nimittäin muutaman kaverin tavoin Facebookissa pyörivään vatsalihashaasteeseen.
Hullun hommaa, tiedän kyllä, mutta kun tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi itsensä hyvinvoinnin eteen. Kokeillaan kuinka käy!


Nuorisolla näyttää olevan ihan trendinä syödä erilaisia proteiinituotteita liikuntaharjoittelun ja lihasten tueksi. Siihen en vielä höpsähdä, vaan askartelen kivoja välipaloja muuten vain vähän terveellisemmin.


Perinteisestä jälkkäristä eli appelsiinirahkasta unohdin heti alkuunsa kerman pois. Ohensin rahkaa appelsiinien mehulla ja lorauksella jogurttia, kun sitäkin sattui kaapista löytymään. Sokeria ihan pikkuisen vain ja vaniljasokeria maun vuoksi. Sekaan vielä murusteltu täysjyvä Digestive-keksi, niin avot, iltapala oli valmis.


Mikään lihashomma tai muukaan ei tietenkään ole yhtä tärkeää kuin puutarhanhoito, joten muistutan vielä arvonnasta, joka on käynnissä keskiviikkoiltaan asti. Osallistumaan pääset tästä.

                                                Mukavaa sunnuntai-iltaa, terkuin Suska.