Diy-työtaso kierrätyspöydästä

Viikon loma vietetty. Puran pian kuvasatoa täälläkin, mutta sitä ennen diy-idea vanhasta rämästä pikkupöydästä. Työtaso valmistui paikallislehden rakennusteemanumeroon ja juttu julkaistiin lomani aikana.

Pöytä oli lojunut ulkovarastossa pitkään ilman tarkoitusta ja ajattelin jo polttaa sen, kun keksin saavani siitä lisätilaa pieneen keittiöömme.

 

Ohuesta rimasta runko alahyllylle, hionta, pohjamaaliksi otepohjaa, pintaan valkoista kalustemaalia ja hyllyt ylijäämäpaneelista.

 

Koukkuja sivuun ja leikkuulauta määrämittaan keittiön tasojen puutavarasta.

Syntyi kiva työtaso, jonka kruunasivat pienet kalustepyörät. Näin taso on helppo siirtää vaikka ruokapöydän jatkeeksi tarjoilua varten. Kun pari pyörää voi lukita, pysyy työtaso hyvin paikallaan.

Tason sivulle kiinnitettyihin koukkuihin voi ripustaa patalaput ja pyyhkeet, ylähyllyllä säilyvät pannunaluset ja vaikka keittokirjat. Alatasolle mahtuu suuri pärekori, joka säilöö meillä pannut ja kattilat. Näin keittiömme pienestä kaappitilasta lohkesi lisätilaa muulle säilytykselle.

Kuvia katsoessa huomaan, että seuraavaksi olisi sähkölieden päivityksen paikka. Mutta kun vanha toimii vielä ja jos laajennamme keittiötä ja ja ja...hah!

                     Nyt löysäillään loppupäivä matkarasituksia pois! Voi hyvin, terkuin Suska.

Habitaren kuvasatoa

Kävin eilen työasioilla Habitaressa. Ohessa kuvasatoa, jos et pääse paikalle ihastelemaan. Itse ilahduin eniten nuorten suunnittelijoiden ja alan opiskelijoiden taitavista ideoista. Myös kotimaiset pienyritykset saivat omatkin suunnitelmat laukkaamaan mielessä villinä. Jospa minäkin joskus tulevaisuudessa :)

 

Ja seuraavaksi taas kilometrejä mittariin, sillä mulla alkoi kesäloma nyt. Ruhtinaallisesti viikon verran. Tännekin on luvattu taas lämmintä, joten nautitaan, terkuin Suska. 

Diy-miniryijy ommellen

 

Oletko koskaan ommellut ryijyjä vai onko se mielestäsi sadan vuoden takaista perinnettä mikä ei kiinnosta? No en ollut minäkään ommellut ennen näitä. Ei ollut lapsuudenkodissa olohuoneen seinällä ryijyä eikä muistaakseni edes mummoloissa.

Ajattelin, ettei sovi mulle tuommoinen urakka, mutta tulin toisiin ajatuksiin kun keksin, että teen kokeeksi miniryijyn kierrätysmateriaaleista. Syntyi samalla kaksi ja ehkä vielä kolmaskin jossain kohtaa syksyä. Tämän parin olen nimennyt kuunsillaksi.

 

Miniryijy on vain 25 x 25 cm kokoinen ja sen ompeluun olen käyttänyt mustien ja valkoisten lankakerien loppuja sekä paperinaruja. Kehykset syntyivät jalkalistan hukkapätkistä.

En tietenkään suunnitellut mallia etukäteen vaan se syntyi siinä samalla, kun pääsi tekemisen makuun. Niin käy aika usein. On mukava antaa luovuudelle tilaa.

Ryijysolmun ompelu ei ole vaikeaa. Kuvasta huomaat, että pahvi tai vaikka viivotin on hyvä apuväline, niin nukasta tulee tasapitkä kaikkialla. Kuljeta neula ensin lankaparin keskeltä vasemmalle ja sitten oikealta takaisin keskelle. Pyöräytä seuraavaksi lanka pahvin ympäri ja toista ommelta edellisen oikealle puolelle aina rivi loppuun. Poista pahvi ja leikkaa nukka.

Ompele ryijyä alhaalta ylös ja vasemmalta oikealle. Pieni ryijy on mukava käsityö pimenevissä illoissa. Suurentamalla kokoa syntyy vaikka uusia sohvatyynyjä, sillä vuodenajan vaihtuminen herättää aina kummasti sisustusintoa.
                                           Vauhdikas ja ihana viikko tulossa, terkuin Suska.

Melonin huijaus

Kerroin viime kuussa jättiläismelonin taimesta, joka on vallannut aurinkotuolini. Ilahduin sen kasvusta ja mietin, mahtaako siitä tulla minkään kokoinen. Postauksen näet tästä.

Laitoin viestiä Koivikon Yrttitilalle Orimattilaan, josta Jaakko kertoi, että kyllä se kurpitsa on, joka voi kasvaa suotuisissa olosuhteissa eli lantapatterin päällä jopa yli 20 kiloiseksi. Vaikka se on suht makea, sopii se hyvin säilöntään. Ja pah! Arvaatkin varmaan, etten oikein välitä perinteisestä kurpitsasäilykkeestä, kun melonia kasvattelin :)  Mokomakin huijari! Meloni on kyllä mielestäni ihan eri juttu kuin kurpitsa. Kaikesta huolimatta tyyppi voi hyvin.

Taimistolta todettiin, että taimet loppuivat keväällä nopeasti ja lupasivat laitella ensi vuonna hiukan enemmän kyseisiä jättiläismeloni SF -89 -yksilöitä itämään.

Koska kasvu on ollut mainio, astelin keittiövaaka kainalossa punnitsemaan kurpitsaani. Vaaka sekosi, koska kurpitsa painoikin jo yli 5 kg. No matkalaukkuvaaka sitten, joka punnitsee 40 kiloon asti. Kurpitsa pussiin ja painoksi tuli jo mukavat 8325g. Taputtelin kylkeen ja käärin kaverin jälleen hallaharsoon.

Olen tehnyt useasti kesäkurpitsa-sitruunahilloa, joten eiköhän tästä ainakin sitä herkkua synny. Jos sinulla on ehdottaa joku herkkusäilyke tai muu resepti, laita ihmeessä viestiä. Tästä taitaa riittää kaverille kans, terkuin Suska.

Sarvipäät esiin

Eilen hyppäsi peura vai olisko kuitenkin ollut hirvenvasa tielle juuri kyseisistä eläimistä varoittavan liikennemerkin kohdalta. Kiitos sille, että oli tarkka tyttö, koska auton vauhti ei ollut siinä kohtaa kummoinen.

Sain äskettäin ystävältä synttärilahjaksi vanhan opetustaulun, joka muistuttaa myös syksyllä liikkuvista kavereista. Se on niin ihana, että innostuin sen kunniaksi tekemään pienen asetelman olkkarin pöydälle ja sytytin ensimmäiset kynttilät syyskuulle.

Asetelmassa on myös yksi tarve-esine, jota en ole itse monestikaan käyttänyt. Villalankoja tuntuu olevan sen verran varastossa, että mieluummin neulon uudet sukat kuin alan parsimaan rikkinäisiä kohtuuttomasti.

                            Pihalla on jo ihmeen paljon keltaisia lehtiä. Tästä se alkaa, terkuin Suska.