Mansikka-aika lähestyy, oletko valmis?

         Kaupat markkinoivat jo täysillä hillopurkkeja, -sokereita ja säilöntään liittyviä mausteita.
                                                 En kyllä suostu! Nyt on vasta heinäkuu.

 Oman pihan mansikat eivät ole vielä edes kypsiä ja torillakin mansikoista saa maksaa edelleen ihan liikaa. Hillon ja mehun keittäminen ja säilöntä ovat loppukesän puuhia, vai mitä?

 

Metsämansikoita löytyy jo hyvin. Ne tuoksuvat huumaavalle ja maistuvat vielä paremmalle. Heinänkorteen poimitut mansikat ovat lapsuusmuisto, joka on helppo siirtää seuraavalle sukupolvelle. Jenny nautti poimimansa mansikat maidon kanssa.

Eli meillä ei hillota vielä hetkeen vaan pakataan aiheeseen sopivia tyynyjä piknikille. Sitten, kun taas paistaa kunnolla, sillä millään en viitsisi loikoilla sateenvarjon alla.
                                                  Makeaa keskiviikkoa, terkuin Suska.

Heinäkuinen kukkakimppu

Kesällä somistetaan kotia kranssien sijaan kukkakimpuilla. Heinäkuinen kimppu henkii huolettomuutta ja on valkoisena kevyt ja ilmava.
Koiranputki on mun lemppari. Sitä olen kuvannut ja piirtänyt useasti, mutta vielä en ole onnistunut haluamallani tavalla. Päivänkakkara muistuttaa lapsuuden piiitkistä ja lämpimistä kesistä. Akileijaa löytyy oman puutarhan perennapenkistä muutamaa väriä, mutta valkoiset pongasin aamulenkillä tienposkesta.
Millintarkka asettelu on turhaa. Laita kukat astiaan sen pituisina kuin satuit ne poimimaan, niin hyvältä näyttää.

                                                 Leppoisaa sunnuntai-iltaa, terkuin Suska.

Ruusuja ja rantaelämää

Otin heinäkuisen hellepäivän vapaaksi, joten pienen poikavauvan ihastelun ja Kenkäveron käsityömarkkinoiden jälkeen suuntasimme iltapäivästä oman kylän rannalle.
Siinä lehtiä lukiessani huomasin, että olen kokonaan unohtanut mainostaa uusimman Maalla-lehden diy-juttuani.

 

Tein ruusunpunaisia ideoita kesäkotiin. Raikas punavalkoinen väritys on klassinen ja monelle mieluinen.

 

Omaan makuuni punavalkoiset ruusujutut ovat liian hempeitä ja romanttisia. Mutta kuten kierrätyskankaista ommellusta rantapeitostani huomaa, ruusuja voi kyllä upottaa tilkkupeiton sekaan sujuvasti, kun väritys on kohdallaan.

 

 

Sitten luettiin, uitiin, heitettiin Hupille palloa veteen ja se melkein jo ui :) Tuuli teki olosta mukavaa ja koiran ravistellessa turkkiaan vieressäni olin tyytyväinen ottamaani vapaapäivään.

 

Aurinkoisen lämmintä viikonloppua, terkuin Suska.

 

 

 

Iltaterkut Koivulan pihalta

Ihana lämpö, ihana helle! Niin olen viilettänyt koko päivän, että vasta illalla ehdin ihmettelemään puutarhaa.

 

Ilta-auringossa eivät rikkaruohot pistä silmään, eivätkä tekemättömät hommat hermostuta. Kun saunan jälkeen kiertää pihalla, on juuri sopivasti väsynyt ollakseen tyytyväinen.

 

Ihanaa, että on puutarha, piha missä myllätä. Vielä 15 vuotta sitten en tiennyt tästäkään onnentunteesta tuon taivaallista. Pieni paritalon takapiha vasta herätteli puutarhainnostustani. Sitten jouduin pariksi vuodeksi parvekeviljelijäksi, kunnes elämässäni tuli vuoro Koivulalle.

 

 Kiitos siitä, terkuin Suska.

Rex-kakkua ja muita herkkuja

Ompeluseuramme ihana Eija täytti pyöreitä ja innostui tekemään meille kahvikattauksen 60-luvun henkeen. Silloinhan ja jo aikaisemminkin tarjoiltiin juhlissa suolaisena herkkuna aina voileipiä. Me maisteltiin ranskista juuston ja persiljan kera, pakollisia muna-anjovisleipiä sekä tietenkin voileipäkeksejä majoneesilla. Aivan huippua!

 

Ja sitten maistoin ensimmäistä kertaa herkkua, joka oli kuulemma ihan tyypillinen äkkimakea pakkopullan kanssa tuohon aikaan eli Rex-kakku.

Kekseistä ja suklaasta koottu kakku oli kyllä täyteläisen hyvää. Eija oli tehnyt kakun hieman monimutkaisemmalla reseptillä, mutta netistä löydät kakusta useita versioita ja esimerkiksi Marttojen sivuilta löytyi hyvä ohje tähän herkkuun.

Siinä sitten pohdittiin klassikkotarjottavia muiltakin vuosikymmeniltä. Tuli mieleen peltilihapiirakka, lämpimät kinkkuananasvoileivät ja monet muut, joita kokataan useissa perheissä edelleen. Ihan hyvä niin, vaikka maailmankeittiöt ovatkin löytäneet tiensä meidänkin ruokapöytiin. Jokin perinneherkku sitä on siirrettävä myös seuraavalle sukupolvelle. Mikä se voisi olla sinun lapsuudestasi?

                 Kiitos vielä hauskasta illasta Eijalle ja mukavaa viikkoa myös sinulle, terkuin Suska.