Mehumaija laulamaan

Eilen alkoi Koivulassa hillitön mehunkeittorumba. Tai ei varmaan olisi alkanut vielä, mutta kaveri tuli poimimaan marjoja vastapalvelukseksi ompelutaidoilleni. Kypsiähän ne marjat jo ovat, joten tänäänkin on kaivauduttava viinimarjapuskiin vitamiinivarastoja täyttämään.
Eihän siitä kauan ole, kun äitini vielä hoiti tämänkin kotityön ja otin vain kiitollisena valmiit mehut vastaan. Sitten kerran hän tuli kylään uusi mehumaija kainalossa, joten ymmärsin kyllä, että vuoronvaihto oli tapahtunut.
Koivulan puutarhassa on kymmenkunta punaviinimarjapensasta, joitakin mustia ja yksi valkoisia viinimarjoja kypsyttävä pensas.

Punaisista höyrystän Koivulan herkkua, joka on mainio mansikan ja raparperin maustama sekamehu. Jos mustia ei kypsy tarpeeksi flunssalääkkeeksi, sekoitan ne ja valkoiset viinimarjat loppujen punaisten kanssa ja väitän itselleni, että teho on tarpeen vaatiessa sama. Kovin usein ei ole tarve vaatinut, sillä viimekesäisiä mehuja löytyy edelleen pakkasesta.

Mehumaija tulille, marjoja kerroksittain ja hieman myös sokeria perään. Anna höyrystyä niin kauan kuin mehua irtoaa. Marjojen loput heitän pois, enkä siten ole kunnon martta ja keitä niistä vielä hilloa.

Lisää kattilaan noin 400g sokeria litralle mehua ja kiehauta. Kuori vaahdot pois ja jäähdytä.

                                                    Pullota, pakasta ja palkitse itsesi.

Mehunkeittäjän tauolla keinussa kilpaillaan makeasta mehusta ampiaisten kanssa. Miten niitä onkin juuri nyt niin valtavasti?

                                        Ja sitten vain takaisin pensaisiin, terkuin Suska.