Kuukauden kortti

Tänään olen ehtinyt tuottaa tekstiä, tehdä risutöitä, haravoida pihaa, lenkittää Hupi-koiraa ja kylvää hieman siemeniä lisää vihreän ruokaympyrän toivossa.

Eilen aloitetut pihahommat tuntuivat jälleen niin ihanilta, että unohdin illalla venytellä ja aamulla sormet olivatkin ihan puuduksissa. Tänään olen viisaampi ja vetäisen pienen kuminauhajumpan saunan lämmittämille lihaksille.

Juuri kun lumikinokset ovat kadonneet, niin johan kukkapenkeissä pöhkii. Eivät malttaneet odottaa, että olisin haravoinut ensin viimekesäiset lehtiraadot pois tieltä. No nyt on vain oltava entistä varovaisempi, sillä muistan kyllä katkoneeni joku kevät myös piskuisia taimia haravan hampailla.

Puutarhan heräämistä voi vain ihmetellä ja sitä kasvamisen vauhtia. Toista on silloin, kun odottaa siementen itävän. Toiset ovat vielä hitaampia kuin toiset, mutta opettaahan se kärsivällisyyttä ja sitä, että ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tapahtuu. Juuri oikeaan aikaan, kuten elämässä yleensä.

Kylvöpuuhien lomassa muistin Kaija Juurikkalan opaskortit, jotka minullakin on. Ovatko nämä kortit sinulle tuttuja? Taidekorttien voimalauseet sekä kuvien viivat, värit ja muodot toimivat Kaijan mukaan peilinä intuitiollesi. 
Poimin joka kuukausi yhden kortin 12 kortin joukosta ilman, että näen sen taideteosta.
Huhtikuun kortti oli vielä valitsematta, joten katselin hetken valkoisia korttien selkämyksiä poimiakseni yhden. Ja niin osui asian ytimeen. Kertoo minulle toki hieman enemmän kuin konkreettisesti tänään kylvämieni siementen itämisestä, mutta siitäkin. Ja että jaksaisin vain rauhassa odottaa.

                      Pienen sadekuuron jälkeen ilma on raikas. Kiitos siitä, terkuin Suska.