Diy kierrätyskulhot

Kierrätyskeskukselta tuli sähköpostia, että tänään on kansainvälinen kierrätyspäivä! Sehän sopii, kun mulla se on lähes jokainen päivä.

Sen kunniaksi idea, joka on näkynyt monen tee se itse -ihmisen somessa. Veikkaan, että ainakin Iittalan Nappula-ruukku on ollut esikuvana näille astioille.

Päätin lähteä liikkeelle kaikkien tarvikkeiden kanssa siitä, mitä kotoa tai mökiltä löytyy.

Löytyi pari kukkaruukkua, muovinen kulho ja savikulho. Savikulhoa en olisi millään raaskinut maalata, mutta kun se oli kaapin perällä aikaansa odottanut, pääsi se nyt käyttöön.

Materiaaleille sopivalla liimalla ruukut ja kulhot yhteen. Kaksikomponenttiliima toimi hyvin ja kuivui nopeasti.

Kotoa ei montaa maalipurkkia löytynyt, mutta puolikas pieni purkki kalkkimaalia riitti hyvin pariin kolmeen sutimiseen.

Kun ruukut olivat kuivuneet yön yli, hieroin vielä vahakerroksen päälle. Tämä on ihan makuasia, mutta itse tykkään, että voin pyyhkiä kalkkimaalilla maalaamaani käyttöesinettä hieman kosteallakin rätillä.

Ensimmäiset helmililjat pääsivät suurempaan kulhoon venyttelemään notkeita varsiaan ja voi että tykkään pienemmän kulhon lasitetusta punasavipinnasta kulhon sisäpuolella.

Mukavaa viikonloppua sulle, terkuin Suska.

 

Mökkikeittiön uusi vanha ruokailuryhmä 0 €

 

Mökkikeittiön kierrätyskalusteet lähtivät liikkeelle tyttären tarpeesta löytää pyöreä pöytä ja pinnatuolit uuteen kotiinsa. Laitoin viestin fb:n roskalavaryhmään, josta sain hetimmiten vastauksen pyöreästä pöydästä. Hain pöydän, koska arvelin keksiväni sille käyttöä, jos tytär on jo löytänyt omansa.

Ja niinhän siinä kävi, että hän oli samoihin aikoihin hakenut Ikean valkoisen pyöreän pöydän Espoon vastaavasta ryhmästä.

Ensin irrotin pöydän pinnasta sisustusmuovin ihan vain repimällä pala palalta. Kuulin, että pöytä oli myös maalattu.

Pinnassa oli paljon epätasaisuuksia, joita rapsuttelin kostuttamalla ensin pöydän pintaa ja sitten työntämällä hitusen pehmennyttä maalia pois tasoituslastalla. Tein hommaa aurinkoisena päivänä pihalla, jonka vuoksi en voinut kuumentaa pöydän pintaa kuumailmapuhaltimella maalin pehmentämiseksi. Vesi ei ollut kovin tehokas apu, mutta niin vain homma eteni. 

Lopuksi hioin pöydän pinnan hienolla hiomapaperilla käsin.

Maalaamisen ajaksi vein pöydän kannen sisälle pukkijalkojen päälle. Kaapista löytyi puolikiiltävää valkoista huonekalumaalia, jonka levitin pienellä telalla. Kuivatus, kevyt hionta ja homman toisto. Telan jälki on erilainen kuin pensselin ja miellytti mua enemmän.

Vanerituolit löysin ullakolta. Olin ostanut ne Ikeasta puupintaisina 17 vuotta sitten, maalannut valkoisiksi jossain vaiheessa ja jostain kumman syystä jemmannut niitä mökin ullakolla, vaikka yleensä luovun aika helpolla vanhoista huonekaluista uusien tieltä. Niille riitti pesu, kevyt hionta ja uusi maalikerros pintaan, kun maalia riitti.

                   Siinä 0 €:n uudistus, joka kyllä sekä piristi, toi valoa ja ennen kaikkea tilaa.

Pienessä mökkikeittiössä ainut paikka ruokapöydälle löytyy päätyikkunan ääreltä. Toisella sivulla on hellat ja toisella kylmälaitteet ja tiskipöytä astiahyllyineen. Tila on haastava, jotta kulku jääkaapille tai miehen rakentamalle ruokakomerolle olisi esteetön.

Meillä oli aikaisemmin tässä perinteinen kantikas puupöytä ja hermo meni lähes päivittäin, kun siirtelin kalusteita päästäkseni kaapeille.

Laitoin pöydän ympärille vain kolme tuolia, jolloin kulkutila lisääntyi entisestään. 

Ja taas mennään eteenpäin ilman isompaa keittiöremppaa.

Mukavaa kesäsunnuntaita sulle, terkuin Suska. 

Diy-tuolin kunnostus makrameella

 

Kokeilin punontaa huonekalun kunnostamiseen löydettyäni kirpparilta kevyen nojatuolin, jonka istuinosa oli valmiiksi poistettu.

Tästä tuli niin hyvä ja mukava tuoli, että kokemus innostaa kokeilemaan makrameeta huonekaluihin useamminkin.

Vanhan maalipinnan hionta käsihiomapaperilla.

Jouset pois ja rungon lisätuenta muutamalla ruuvilla.

Puolikiiltävää kalustemaalia useampi kerros ohjeenmukaisin välikuivatuksin.

Jousien ruuvaus takaisin.

Jouset peitin makrameen kaksoistasosolmuilla jousien ympärille. 

Seuraavaksi solmin samanlaisia punoksia tuolin takaosaan kiinnittäen ja kuljetin punoksia joka toisen jousen yli ja toisen ali. Kiristin punoksia solminnan edetessä ja kiinnitin tuolin etuosassa rungon ympärille. Osan langanpäistä pystyin päättelemään punosten sisälle, mutta edessä kiinnitin leikatut langat huonekalunitojalla myös istuimen etupuun sisäpuolelle.

Oletko sä hyödyntänyt makrameeta huonekaluihin?

Lisää mun ideoita löydät maaliskuussa ilmestyneestä kirjastani Kodin helpot makrameet, jossa esimerkiksi kansituolin, lampunvarjostimen ja rahin muodonmuutos makrameella.

Mukavaa sunnuntaita sulle, terkuin Suska.

Asuntomessutalo sisustussuunnittelijan koulutuksen lopputyönä

                                                                       

Kurkistus tuleville Asuntomessuille!

 

Olen päässyt opintojeni ansiosta seuraamaan Keudan Asuntomessutalon valmistumista Tuusulassa. Monien eri opintolinjojen oppilaat ovat osallistuneet rakennushankkeeseen opettajiensa johdolla kevään aikana, jotta talo valmistuu poikkeuksellisen lukukauden jälkeen ajoissa elokuisille Tuusulan Asuntomessuille.

Yksi heistä on Katariina Leppilampi, joka suoritti ensin Keudassa sisustus- ja verhoilualan perustutkinnon ja jatkoi siitä sisustussuunnittelijaksi valmistuen viime jouluna. Keuda-messutalon sisustussuunnitelma on hänen opintojensa lopputyö.

Vuoden kestäneeseen urakkaan kuului muun muassa suunnitelmat kiinto- ja irtokalusteista, valaistuksesta ja tekstiileistä sekä viralliset piirustukset pohja- ja pystykuvineen.

"Tilasin myös koulusta eri luokilta töitä ja tuotteita sekä neuvottelin ulkopuoliset yhteistyökumppanit", Katariina kertoo.

Ideoiden etsiminen ja tuotteiden valitseminen lukemattomien vaihtoehtojen joukosta voi tuntua hankalalta, mutta kun jostain lähtee liikkeelle, homma alkaa rullata. Sisustussuunnitelman ensimmäiset valinnat Katariina teki pesuhuoneen lattialaatoista.

"Opintojen edetessä omakin sisustusmaku on kokenut muutoksia. Yhä pelkistetympi muotoilu on alkanut kiinnostaa. Tähän taloon sopivat myös murretut värit ja maanläheisyys."

Keuda-talo kuvattiin toukokuussa virallisiin messuluetteloihin, jolloin Katariina sisusti ja stailasi osan talosta kuvauksiin.

Ylhäällä vasemmalla näkymä eteisestä läpi talon avaran oleskelutilan ja ruokailun kautta keittiöön.

Aurinkopeili on sisustussuunnittelijan toiveiden mukaan oppilaitoksessa valmistettu. Siinä on hyödynnetty upeasti ylijäämämateriaaleja.

Olohuoneen seinällä on SBL:n nestemäinen kangastapetti, joka on vesipohjainen ja sisältää vain luonnonkuituja ja kierrätysmateriaaleja. Seinäpinta tasaa huonetilan kosteutta ja akustiikkaa.

Talon kaikki tammihuonekalut ovat Katariinan suunnittelemia ja Keudan opiskelijoiden valmistamia, kuten olohuoneen pöytä. Kaikki muut irtokalusteet Veke, turpeinen taidevalaisin Siinne.

"Takka ja tapetti sanelivat sävyt kaikkeen muuhun oleskelutilassa."

Pelkistetyn modernin takan pinta tuo kallioisen luonnon kodin sisätiloihin, Tulikivi. 

Upea keittiö on monen ammattilaisen yhteistyö. Aamiaistaso koulun tuotantoa, muun keittiön kaapistoineen ja koneineen toteutti Katariinan suunnitelmien mukaan Nurmijärven Puutekniikka. Katseet keräävä Lapetekin-liesituuletin on yksi suunnittelijankin suosikeista, riippuvalaisin Limente. Keittiön ja eteisen isot näyttävät seinälaatat Kymppi-Lattiat. 

Kylpyhuoneen seinälaatat ja kodinhoitohuoneen lattialaatoitus tuovat moderniin sisustukseen mielenkiintoa, joka herättelee innostusta entistä yksilöllisempiin sisustuksiin, Kymppi-Lattiat.

Vanhempien makuuhuoneen puinen sängynpääty on Katariinan suunnittelema ja opiskelijoiden valmistama, kuten myös yöpöydät. 

Ja kun kuvauspäivä päättyi, jatkuivat rakennustyöt niin sisällä kuin ulkona. Tytön huoneen uniikki kolmiulotteinen kehysseinä on sisustussuunnittelijan itsensä tekemä.

Katariina sanoo olevansa visuaalinen ihminen, jonka vuoksi muutoksia sisustussuunnitelmiin on tullut matkan varrella. Yhdessä opettajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa on löydetty kuitenkin aina vain parempi ratkaisu upean messutalon valmistumiseen.

"Minulla on ollut haave, että saisin tehdä yhden messutalon ja nyt se on toteutunut", Katariina Leppilampi hymyilee.

  

Keuda-talon ulkovuoraus hahmottuu, terasseja valmistuu ja sivuasunto rakentuu. Pian on myös pihatöiden vuoro. Näihin palataan pian!

Omakotitalo: 3 mh, tupakeittiö, khh, wc, s 119 m2

Sivuasunto: 1 mh, tupakeittiö, ph, s 32,5 m2

Talousrakennus: Autokatos ja varasto 12 m2

Rakennuttaja: Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä

Aurinkoista iltaa, terkuin Suska.

Taipuuko Tikkurilan vuoden väri lempiväreihisi?

Sain Tikkurilalta testattavaksi pienen purkillisen Vuoden väriksi valittua H300 Lemonade -maalia. Sävyn ovat valinneet muotisuunnittelija Laura Juslin ja arkkitehti Lilli Maunula.
Valoisa väri johdattelee kohti kevättä ja on muodissa vaikuttaneita okran- ja sinapinkeltaista vaaleampi ja heleämpi.

Itse olen monenlaisten keltaisten sävyjen ystävä, joten innoissani testasin maalia ensimmäisenä pieneen puiseen tarjottimeen sekä suojaruukkuna toimivaan pärekoriin. Huomattavasti vaaleampi lopputulos kuin kotini muut keltaiset väripilkut, mutta on helppo yhdistää esimerkiksi vaaleaan puuhun ja harmaaseen. Toisaalta Lemonadesta saa tehokkaan parin vaikka mustan kanssa.

Valo vaikuttaa suuresti sävyyn, kuten jo näissä kolmessa eri valaistuksessa otetussa kuvassa näkyy. Värimalleja kannattaakin tutkia juuri siinä valossa ja tilassa, johon maalia on suunnitellut. Maalin kiiltoasteen lisäksi pintojen struktuurit vaikuttavat sävyihin, samoin päivän ja vuodenaikojen kierto.

Edellä mainittu suunnittelijakaksikko oli valitsemassa myös Tikkurilan Color Now 2020 -värikokoelmaa, jonka kahdeksan sävyä saattavat yllättää yhdessä, ehkä osittain haastavatkin ja antavat inspiraation värien uudenlaiseen yhdistelemiseen. Löytyisiköhän näistä sävyistä uusia värejä kodin pieneen pintaremonttiin vai miltä oma lempiväri näyttäisi suurena pintana?

Värien merkityksistä löytyy tietoa kiinnostuksen mukaan, mutta jo se on mielenkiintoista, miten ja miksi lempivärit muuttuvat vuosien myötä, vai käykö niin? 

Jannika, Kati ja Tiia-Janica kertovat lempiväreistään seuraavien kysymysten kautta:

1. Lempivärisi?

2. Missä se näkyy?

3. Onko väri/värit muuttuneet vuosien mittaan?

4.Seuraatko mitään trendejä ja niiden vaihtuvia värikarttoja?

5.Jos nyt maalaisit kodissasi seinän, minkä värin valitsisit?

Jannika Lahti, Helsinki

1. Sinisen eri sävyt.

2. Lempiväri näkyy melkein kaikessa: sisustuksessa, vaatteissa ja pienissä tavaroissa kuten kalentereissa.

3. On ja ei. Nuorempana liila ja oranssi olivat ehdottomia lemppareita, mutta tykkäsin kyllä sinisestä silloinkin. Lopulta muut värit alkoivat olla liikaa ja nyt en tykkää niistä enää ollenkaan. Sininen on säilynyt.

4. Seuraan trendejä, mutta vain osaa niistä lähden itse toteuttamaan. Sisustan aina oman tyylini ja makuni mukaisesti ja otan trendielementtejä mukaan vain, jos ne sopivat kokonaisuuteen. Värikarttoja en ainakaan tietoisesti seuraa.

5. Todennäköisesti juuri joku vaaleansinisen tai turkoosin sävy. Ei mitään liian hallitsevaa, sillä haluan kotiini muitakin värejä.

Kati Heino, Espoo

1. Lempivärini riippuu hiukan tilanteesta. Ehkä petrooli ja ripaus fuksiaa soittelevat sielua parhaiten ja useimmiten tällä hetkellä.

2. Mökillä olen päästänyt petroolin värin irti sisustuksessakin. Myös kotona yhden huoneen väreihin kuuluu petrooli. Pukeutumisessa valitsen herkästi petroolin tai fuksian ainakin tehosteväreiksi.

3. Lempivärini ovat muuttuneet vuosien mittaan. Nuorempana sininen ja oranssi olivat ehdottomat suosikit. Nykyään siedän joissain tilanteissa jopa taupea, vaikka pukeutumiseen en ruskean sävyjä huolikaan.

4. Työni vuoksi joudun olemaan kipeän tietoinen trendeistä, mutta omassa elämässäni pidän kunnia-asiana olla piittaamatta moisista hullutuksista. :)

5. Jaahas, nyt tuli vaikea kysymys. Kotona ei taida seinän väri vaihtua, mutta mökillä voisin yhden keskisinisen seinän maalata hennomman vaaleansiniseksi. Siitä piti tulla vaaleampi, mutta väri näytti isona pintana yllättävän voimakkaalta. Jos saisi siis toivoa, niin sen sävyn vaalentaisin.

Tiia-Janica Mättö, Mikkeli

1. Beige, lila, vihreä ja turkoosi.

2. Lempivärini näkyvät sisustuksessa ja vaatetuksessa.

3. Värit ovat pysyneet melkolailla aina samoina, mutta värien sävyt vaihtuvat vaaleasta tummaan aika ajoin.

4. Trendien mukaan en sen kummemmin kulje, mutta värikartat käyn läpi silloin, kun joku muutos on mielessä.

5. Viimeeksi on maalattu valkoisella, väri taisi olla sen hetken uusissa sävyissä nimeltään "höyry". Jos nyt maalaisin, lastenhuoneeseen tulisi jokin "usvainen" sinertävänharmaa tai sammaleenvihreään vivahtava värisävy.

Missä sinun lempivärisi näkyvät?

Mukavaa viikonloppua, terkuin Suska.

Tuolit takaisin käyttöön

Olen viime aikoina siivonnut urakalla Koivulan varastoja ja ullakkoa. Heittänyt turhaa pois ja kierrättänyt seuraaville omistajille hyviä, käyttökelpoisia huonekaluja.

 Niitä hommia, joita vain siirtää, kun ei jaksaisi käydä läpi laatikkoa laatikon perään. Mutta hauskaakin on ollut. Varsinkin hetket lasten valokuvissa ja kouluaikojen muistot on ollut mukava elää ajatuksissa uudestaan.

Nämä tuolit ovat olleet varastossa vuosikausia ja rehellisesti sanoen en edes muista, mistä olen nämä meille käytettyinä joskus hankkinut.

Yritin kerran myydä tuoleja fb-kirpparilla, mutta kiinnostusta ei ollut. Väri lienee yksi syy. Vaikka se on mun makuun ihana, ei ehkä helpoin mahdollinen yhdistää muihin huonekaluihin.

Kaivoin tuolit muiden tavaroiden takaa ja päätin maalata ne kalkkimaalilla pieneen kaupunkikotiin käyttöön. Nyt kun kaikki korit ja punokset ovat niin ajankohtaisia, nämä kenties banaaninarusta punotut istuimet näyttävät taas kerran oikein kivoilta.

Elokuussa sää sallii kässähommat vielä ulkona ja jos sinulla on kasvihuone, kesäkeittiö tai muu katos, sen suojassa on mukavampi maalata kuin sisällä.

Näin se käy:

1. Avaa pohjasta ruuvit ja poista istuimet.

2. Jos liitokset ovat löystyneet, lisää hieman puuliimaa ja naputtele tuolin runko tiiviiksi. Kun laitat puupalan vasaran ja tuolin väliin, ei puiseen runkoon tule ikäviä jälkiä ja lommoja vasaran iskuista.

3. Tuolien ei tarvitse näyttää uusilta, eikä kalkkimaalin kanssa tarvita sen suurempia pohjatöitä, mutta pyyhi tuolit kuitenkin kostealla rätillä puhtaiksi ennen maalaamista.

4. Ohenna kalkkimaalia tarvittaessa vedellä ja sekoita hyvin. Sudi kaksi kerrosta maalia ja kuivata välillä riittävästi.

5. Kun käsittelet tuolien rungot vielä vahalla, tuoleja on mukavampi käyttää, eikä maalipinta ole arka kosteudelle. Kalkkimaalihan kuivaa todella nopeasti, mutta jos levität vahaa liian pian maalaamisen jälkeen, vaharätti pyyhkii huonekalun pinnasta tuoretta väriä mukanaan. (tästäkin on kokemusta :)) Vahan levitykseen sopii suti tai rätti. Itse hieroin vahan ohuella puuvillakankaalla ja hankasin kiiltäväksi puhtaalla samanlaisella kankaalla.

 6. Pese istuinosat tarvittaessa miedolla pesuaineella juuriharjan kanssa. Kuivata kesätuulessa ja ruuvaa paikalleen.

Mukavaa elokuun iltaa sulle, terkuin Suska.

Brush lettering + neulekirjan voittaja

Kävin parisen viikkoa sitten Etelä-Helsingin kansalaisopistossa kokeilemassa sivellintekstausta. Opettajana toimi Viivi-Ilona Almira, jonka töistä alempana kuvia.

Ensin harjoiteltiin sivellintussilla aakkoset. Siinä vaiheessa oli vielä innostus, että tämähän sujuu ensikertalaiseltakin. Mutta kun aloimme yhdistämään kirjaimia sanoiksi, ei voinut kuin nauraa itselleen. Tämä laji vaatii paljon paljon lisää siveltimenvetoja sekä oman tyylin etsimistä. Vasta sitten voi suunnitella tekstailevansa niitä julisteita, mitä heti alkuun oli mullakin mielessä. 

Katso facebookista Let`s Mingle - luovat työpajat ja instagramista L.E.T.S_MINGLE, niin löydät Viivi-Ilona Almiran kivoja ideoita ja tietoja hänen kursseistaan.

Eilen kuopukseni pääsi ylioppilaaksi. Kirjoitin tyttären suunnitteleman ruokalistan siveltimellä akvarellipaperille, jonka värjäsin kurssilla vesiväreillä. En edes yrittänyt tekstata ja kaunokirjoituskin on jotakin muuta kuin omaani. Mutta kiva väriläiskä tämäkin noutopöydässä.

Juhlissa oli vieraita, joiden kanssa ei olla nähty vuosiin ja siinä vaihtui monia mielenkiintoisia ajatuksia muun muassa siitä, miten elämä ja vuodet kuljettavat ja avaavat uusia seikkailuja. Keskusteluiden innoittamana syntyi pieni taulu, jossa kokeilin sivellintussin liukuvuutta sileällä paperilla.

Itse viihdyn aika lailla kaikkialla ja voin rakentaa kotini yhä uudestaan erilaisiin asuntoihin tai eri paikkakunnille. Minulle tärkeämpää on se, ketkä ovat lähelläni.

Lopuksi kiitän kaikkia Merja Ojanperän "Kauneimmat neuleet" -kirjan arvontaan osallistuneita. Teitä oli mukavasti blogin eri kanavissa.

Tällä kertaa arpakulhosta nousi lappu, jossa luki @venlaviliina, ONNEA ONNEA!

Hän osallistui instan puolella ja kommentoi seuraavasti: "Mulla oottelee yks kirjontatyö tekijäänsä ja yks kesämekkokangas ompelua, et mun käsityöharrastus kiteytyy tähän hamstraa ja mieti millonkohan mikään valmistus, lankojakin on ruvennu kertymään."

Aika tuttu juttu useimmille meille käsityöharrastajille, mutta sitten on kiva, kun inspis iskee, niin on materiaalia, minkä kimppuun käydä!

Kiitollisena kohti uutta viikkoa, terkuin Suska.