Nuorison sushi-lounas, apua!

Nuoriso halusi tehdä susheja lounaaksi. Apua, minähän en niitä suuhuni laita, olisin sanonut vielä jokunen viikko sitten, mutta tänään olin jo viisaampi.

Viime viikonloppuna kävin tekemässä aiheesta juttua paikallislehti Pitäjänuutisiin, kun eräs mökkiläinen puuhasi sushi-kurssin paikkakunnalle. Sain maistaa lopputuloksia ja kun näin sen tekemisen meiningin ja innokkaat kurssilaiset, en hennonnut kieltäytyä. Eikä olisi tarvinnut muutenkaan, sillä kalapalojen ohella kurssilla tehtiin kasvistäytteisiä sushirullia.

Juuri se raaka kala ja vahvat mausteet kuten wasabi on pitänyt minut kaukana sushi-ravintoloista. En syö muutenkaan sillejä tai graavilohta. Vatsa ei tykkää enää vahvoista mausteista, kun texmexin kulta-aikana nautin turhan tulisia herkkuja liian usein.
Mielen sopukoista nousi muisto, että kerran vuosikausia sitten työmatkalla Madridissa meitä vietiin japanilaiseen ravintolaan illalliselle, mutta silloinkin vatsatauti yllätti ja jouduin poistumaan hotellille ennen ruokailua.

Aasialaisten ruokien opettajan mukaan tärkeintä sushien valmistamisessa on riisin maku, muut täytteet voi valita ihan oman maun mukaan. Ostin nuorisolle pakkauksen, jossa on kaikki tarpeellinen sushi-aterialle. Helppoa ja kätevää! Kasvistäytteeksi valitsimme tuoretta kurkkua, porkkanaa ja paprikaa. Ja sitten rullailtiin, jokainen omalla tyylillään. Mieskin uskaltautui maistamaan yhden palan, mutta kommentoimatta jättäminen kertoi hänen mielipiteensä kyseisestä ruokalajista.

Muu perhe rullailee varmasti toistekin. Käyväthän lapset syömässä susheja kavereidensa kanssa myös ravintoloissa, joten ehkä uskaltaudun joskus mukaan. Tykkäätkö sinä susheista? terkuin Suska.