Aika kortilla eikun purkissa

Elämysmatkailua tänään Tampereella. Autollinen tavaraa esikoisen ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon. Muistoja omista asunnoista eri puolilla Suomea, haikeutta. Ja toki myös valtavaa ylpeyttä yliopistoon päässeen lapsen vuoksi.

Tytär tarvitsi asuntoonsa tietenkin kaikenlaista pientä, vaikka suurin osa huonekaluista hänellä jo olikin.
-Seinäkello olis kiva sekä omassa huoneessa että keittiössä, luin tekstiviestin puutelistaa.

Mietin, että oma sisustustyyli sanelee kyllä pian seinäkellonkin ulkomuodon, mutta siihen asti voisi kelvata joku mun tekemä. Kaivelin varastoista pari ja pakkasin Tampereelle pienen metallilautaseen tehdyn kellon, jonka viisarit olivat haarukan ja veitsen malliset.

Tätä en sitten raaskinutkaan vielä luovuttaa...ehkä jonkun vuoden päästä. Isoäitini kahvipurkkiin tekemäni kello.
Ei se meidänkään keittiössä ole toiminnassa ollut vaan kaapin päällä muiden purkkien seassa, mutta nyt taidan laittaa patterin koneistoon ja nostaa purkkikelloni hyllylle katseen korkeudelle.

                                    Mukavaa aurinkoista viikonloppua, terkuin Suska.