Toisaalta se antaa aikaa vain olla, kuten sunnuntaisin kuuluukin. Lenkki koiran kanssa lähimetsässä ja hieman viipyilevää rytmiä kotihommissa.
Jos luonto käy pikkuhiljaa levolle, on itsekin hyvä hidastaa. Ja siinä vain yksi syy, miksi muutin maalle. Loppui se metron rappusissa juokseminen ja kaikenlainen hötkyily. Kiire on niin suhteellista. Täällä näkee olennaisen.
Voin siis jo iltapäivästä sytyttää takkaan tulen ja maistella vihreää teetä. Ja lähteä taas Hupin kanssa lenkille, kun vieläkään ei jaksa sataa, terkuin Suska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti