Korutaiteilijana

En tunne olevani koruihminen. Sormusten ja korvisten ohella laitan ranteeseen 15 vuoden tauon jälkeen taas kellon, mutta että pukisin päivittäin kauniin kaulakorun tai helmet...ei onnistu. Monenlaiset korut ovat mielestäni tosi kauniita ja olen niitä vuosien mittaan ostanutkin, mutta harvoin ne kaulaan ovat päätyneet.

Eilen illalla päädyin kuitenkin korutehtaaseen. Nohevien ompeluseuralaiset (pari nykyistä ja entisiä kansalaisopiston taiteen perusopetuksen opiskelijoita) kokoontuvat kuukausittain erilaisten teemojen ympärille. Tehdään yhdessä, herkutellaan ja pohditaan elämänmenoa. Ihanaa naisenergiaa!

Naisista pari on tehnyt erilaisia koruja jo vuosia ja heidän tarvikevarastoilleen pääsimme nyt penkomaan. Onneksi äitini tykkää käyttää koruja, joten pienen salaisen jouluyllätyksen kokosin hänelle. Erilaisiin nauhoihin olen helmiä pujotellut ennenkin, mutta nyt koruni sai uutta arvoa vaijerin ja lukon ansiosta.

                       Näin opin jälleen uutta ja mukavaa oli. Kiitos Maarit ja Marja, terkuin Suska.