Otin kameran mukaan iltalenkille. Niin on kylmää ja tuulista, etten aluksi huomannut kuin värikkäinä kukkivat pientareet kylätien varrella. Mutta luonnonkukat pyysivät kumartumaan, katsomaan kameran kautta oikein läheltä.
Useammin kun rauhoittuisi ja katsoisi tarpeeksi tarkkaan, näkisi aika paljon enemmän.
Istuisi vaikka korituolikeinuun kallion kupeeseen omalla pihalla ja huomaisi, että luonto on vallannut ympäristön nopeasti, kun en ole ehtinyt kitkemään. No nyt en enää raaski, ainakaan noita ihanasti levinneitä metsämansikoita, terkuin Suska.
Mä tykkään tosi paljon luonnonkasveista ja olen pitkään hakenut omaa muotoani harrastaa niitä myös kotipihassa. Parhaaksi paikaksi on valikoitunut kivikko, jossa luonnonkasvit ja heinät ovat kuin kotonaan. Kivat kuvat!
VastaaPoistaKiitos Kati! Meidän piha rajautuu yhdeltä sivulta metsään ja kalliorinne on toistaiseksi kokonaan luonnonvarainen. Heiniä, mustikoita, puolukoita, kuusia, mäntyjä sekä sammaleen ja jäkälän peittämiä kivipintoja sulassa sovussa.
PoistaIhanat kuvat! ♥ ..Metsämansikka saisi levittäytyä meillekin :)
VastaaPoistaKiitos Miru! Tarpeeksi metsään kun muuttaa, toivottaa luonto ystävällisesti tervetulleeksi monin tavoin.
PoistaKauniita kuvia <3 Hassua miten lubiinit ovat pieniä vielä Savossa. Etelä-Suomen blogeissa ne kasvaa jo isoina! Ihanaa kun noita luonnonkukkia saa Suomessa ilmaiseksi maljakkoon!
VastaaPoistaKiitos Mrs Finland! Nyt ovat tällä viikolla innostuneet lupiinitkin kasvamaan. Villejä kun ovat, kasvavat miten tahtovat, mutta maljakkoon päätyvät meidänkin pihapöydälle.
Poista